Niin! Mun omat lapset voi sitten jättää tän kirjoituksen lukematta!
   Tämä on siis pakina. Ei mikään päiväuni! Mutta asiaan.


                                          

                                           Vanha Aatami



Adam kurvasi halpahallin pihaan. Parkkipaikka oli tyhjä. Vain yksi vanha pyörä oli telineessä ja sekin lukitsematta. "Ihanaa maaseutua" ajatteli Adam ja asteli kauppaan sisälle. Kuluisihan se aika näinkin. Katselisi hiukan halpaa tavaraa ja ostaisi vihdoinkin sen pyöränkorjaussarjan mitä ennenkin oli tullut katseltua. Hän totesi kaupan olevan lähes tyhjä. Vain yksi asiakas ja myyjä. Myyjäkin täytti hyllyjä samalla tarkkaillen kassaa jos vaikka asiakkaat haluaisivat ostaa jotain. Ainoa asiakas oli Adamin ikäluokkaa oleva nainen mutta silti hyvän näköinen. Noin siis ikäisekseen.

Molemmat asiakkaat, nainen ja Adam kiertelivät hyllyjen välissä kohdaten muutaman kerran. Nainen hymyili vastaan tullessaan ja Adam toki hymyili takaisin. Herrasmies kun kerran oli. Tosin Adamista tuntui, että tuo nainen katseli muutaman kerran häntä kauempaa tarkemminkin ja tuossa hymyssäkin oli jotain erikoista. Ehkä hän vain kuvitteli itsekkääseen tapaansa, että nainen olisi kiinnostunut hänestä., Hänestä keski-ikäisestä hiukan tukevasta miehestä. "Eihän toki", hän hymähti itsekseen ja kierteli kauppaa ympäri. Itse hän toki myös katseli naista. Sopivan hoikka, ei mikään bodari tyyppi elikkä siis naisellinen. Sopivan pyöreä aivan oikeista paikoista. Päällään naisella oli kesään sopiva ohut pusero ja hame. "Naisellista" mietti Adam.

Lopuksi hän tarpeeksi katseltuaan alkoi hakeutua työkaluosastolle päin. Tosin nyt tuo nainen oli ollut jo jonkin aikaa katselemassa kynttilöitä ainoan sinne johtavan reitin varrella. Nainen nojaili aika seksikkäästi matalaan telineeseen välillä urkottaen eteenpäin ja sopivasti samalla takapuoli aina kurkoittui toiseen suuntaan ja hame pingottui aina takapuolen ympärille tiukemmin. Adamin mielikuvitus alkoi laukkaamaan. "Olikohan naisella nimettömiä ollenkaan hameen alla hän mietti". Ainakin ne on saumattomat jos niitä on". Mietti Adam astellessaan kohti naista ja tunsi Vanhan Aatamin osoittavan heräämisen merkkejä. "Rauhoituhan toki. Joutuu vielä lähtemään tästä kaupasta äkkiä pois nolostuneena", hän rauhoitteli itseään.

Saavuttuaan naisen ja työkaluosastolle johtavan kapean käytävän kohdalle hän totesi reitin olevan lähes poikki. Nainen seisoi siinä edelleen tarkastellen kynttilöitä.

-Anteeksi. Minun pitäisi päästä tuonne toisten hyllyjen väliin.

Nainen katsahti taakseen kapeaan tilaan ja hymyili Adamille aurinkoisesti.

-Kyllähän noin hoikka mies tuosta mahtuu. Eikö toki?

Ja samalla hän painautui myyntitiskiä vasten nojautuen hiukan eteenpäin. "Ei sillä kyllä ole pöksyjä", välähti Adamin mielessä hänen katsahtaessaan naisen takamusta.

-Tuota... Kyllähän se hieman ahdas on. Voisi olla tungettelevaa jos tuosta työntyisin väkisin, ellei se suorastaan olisi lähentelyä.

Nainen hymyili Adamille kauneinta hymyään ja painautui entistä tiiviimmin myyntitiskiin.

-Ei kai teitä ujostuta?

Sekunninmurto-osan Adam vielä mietti mutta sitten hän ahtautui samaan tiskien väliin naisen kanssa ottaen samalla naista lantioista kiinni. Hän tunsi naisen lämpimän takamuksen etumustaan vasten. Kädet liikkuivat juuri sen verran että ajatus iski silloin tajuntaan. "Ei sillä ole tosiaankaan pikkareita. Ei!" Ja samalla hän tunsi Vanhan Aatamin heräävän. Ja hän kyllä tajusi myös naisen sen tuntevan. Hänen yrittäessään päästä eteenpäin pois tilanteesta hän tunsi naisen kurottavan lisää eteenpäin ja samalla painavan hänet nalkkiin takana olevaa hyllyä päin. "Tämän tuo nainen kyllä teki tahallaan", ajatus iski Adamin mieleen. Samalla hetkellä nainen liikahti sopivasti hiukan sivuttain ja sitten ojentautui taas pystyyn kääntyen Adamiin päin.

-Eikös nämä kynttilät ole sopivan pitkiä ja paksuja?

Nainen leväytti leveän hymyn ja lähti kassalle keikuttaen peffaansa suorastaan kiusallaan. Adam pakeni Vanha Aataminsa kanssa hyllyjen väliin rauhoittumaan ja manaamaan itseään nolostuneena.



       Musana Chopinia