Tauko paikalla! Taukopaikalla.

"On maantie koovaa käävellä ja kiivääri raskas kaantaa..." Hiki valui selästä ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta kuin juuri natsansa saanut alikessu. Saappaan perkeleet hiersivät. Oli jalkarätit jäänet huonosti. Miten tässä nykypoika mokomia osaa. Sukat ne olla pitäisi. Ei mitään helvetin rättejä. Ajatukset pyöri edessä siintävässä viikonloppuvapaassa. Näkisköhän nyt vihdoin taas se Minnan. Kyllä sillä oli sitten herkulliset munkit. Niitä voisi kyllä... Saamarin alikessukin tuossa kyttää.

-Tahtiin perkeleen Kutvonen! Saamarin jätkä! Aina saa vahtia! Tahtiin nyt perkele tai koko osasto juoksee! Helvetti!! Eikö se nyt onnistu!

Hiki valui entistä enemmän. Sitä valui silmiin ja tuo saatanan alikessun retku. Mokomakin ruisräähkä. Vielä minä sen ammun seuraavissa kovapanos harjoituksissa.

-No perkele! Eikö se saatanan Kutvonen saa sitä tahtia aikaiseksi! -Osasto huomio! !!! Tahti juoksua MARS!!! Ja lauluaa!!

Voi vittu mikä kusipää. Perkele. Ei muuta kuin juoksuksi. Reppukin jäi liian löysälle. Hakkaa selkää. Helvetti!!! Kohta tässä menee taju. Perkele!

-Osasto huomio! Seis! Oikealla olevalle aukiolle POISTU! Osasto! Tauko paikalla! Tupakan mittainen tauko.

Porukka lakoontui pitkin aukeata etsien varjoa ja kaivaen juomapulloja ja tupakoita esiin.

-Lepola se jo nukkuu.

Viereen rojahti Niemelä. Jostain korvesta sekin oli. Katsahdin Lepolaan päin. Siellä varjossa se kypärä pään alla jo täydessä unessa lojui.

-Oikea mikrouni mies. Millä se ton tekee. Muut ei oo saanu vielä sätkää nenän alla ja tuo jo hengittää tasaseen. Ton kun osais...

Savolainen rojahti meidän viereen ja narisi.

-Nyt pitäs olla se Loirin piiitkä tupakka.

Hymähdimme vanhalle vitsille.

-Mistä se tuo alikessu siulle vihottellee? Aina siun kimpussa. Mokomakin.

Sytytin sätkän ja hörppäsin pullosta.

-Joo. Se on kuule tarina.

Samalla vedin saappat jalasta ja aloin kietoa jalkarättejä uudestaan.

-Kato sehän on samalta kylältä kun minäkin. Me sanottiin sitä silloin ruisräähkäksi. Tuo ääni meinaan. Mokomakin sotahullu. Linnan Tuntemattomankin ossaa vissiin sanasta sanaan ulkoo. Joo. Kerran menin tansseihin ja katselin yhtä muijaa. Voi pojat että sillä oli hinkit. Semmoset että häjyä teki. Joo. Kato kun tuo Räähkäkin katteli sitä samaa muijaa ja tanssittikin sitä koko illan. No minä kaartelin ja kiertelin lähistöllä. Ja sittenhän tuon kolhon piti mennä vessaan ja silloin mä hain sen tytön tanssiin ja vein sitten illan viimeiseen asti. Jo silloin Räähkä katto pitkään. Oli juottanut ja syöttänyt sille tytölle limut ja makkaratkin. Ja minä sitten lähin tietenkin saatille. Siitä lähtien tuo sotahullu on vihotellut. Ja nyt se sai tilaisuuden kostaa. Joo... Mut kyllä se kannatti. Voi poijjaat. Kyllä se kannatti... Kuinkahan se juoksuttaisi jos tietäisi millainen tyttö oli sinä yönä. Voi Poijjaat.

Niemelä katsahti alikessuun päin.

-Siellä se jo kapiaisille nuoleskelee. Perkele! Meinaa kuulemma päällystö opistoon. Sotahullu sen täytyy olla. Nyt se tulee. Tais tauko jäädä lyhyeksi

-Osasto huomio! Lähtöön aikaa 2 minuuttia. Mitään ei saa jäädä taukopaikalle. Ei papereita, ei roskia puhumattakaan armeijan varusteista. Taukopaikan pitää olla kuin ei olisi täällä oltukkaan.

Porukka alkoi kokoilla tavaroitaan ja Lepolakin heräsi.

-Olipas virkistävä uni. Hyvä ettei ottanut eteen.

Alikessu tuli jo takaisin.

-Osasto! Parijonoon järjesty! Osasto! Tahdissa Mars!!!

Porukka lähti taas liikkeelle. Niemelä ei osannut pitää päätään kiinni vaan kuiskasi hiljaa.

- Saatanan räähkä rääkyy taas.

Alikessu kääntyi salamana ympäri ja katsoi Kutvoseen.

-Joku haluaa ripeämpää liikuntaa. Osastooo!!! Tahti juoksua mars!!! Ja sitten laulua!!!

"Poojaat kansan urhokkaan..."

Musana Tchaikovskyn 4. sinfonia