Liittyy pakianperjantain haasteeseen
Lumi
Lunta. Sitähän nyt riittää. Ainakin tätä ensilunta tuli ihan riittämiin. Vaimo ainakin manasi sitä kolmatta päivää kolaillessaan. Ja vasta marraskuun ekoja päiviä mentiin. Minä nyt, vaikka kotona olenkin, säästyin tuolta urakalta kipeine koipineni. Kyllähän ne lumityöt muutenkin tuppaa jäämään vaimolle. Hoitolapset tulevat aikaisin aamulla mun vielä vedellessä unia. Eihän lasten vanhemmat halua lunta hienoihin pikkukenkiinsä. Ei vissiin olisi mukava ajella lämpimällä autolla lumen sulamisvesien valuessa silkkisukille. Ja saappaitahan ei voi laittaa töihin. Ei vaikka millanen myräkkä olisi. Se olisi tyylirikko.
Kersathan vain innostui lumesta. Kelkat, sukset ja pulkat kaivettu esiin ja mäkeen riennetty heti kun vain pääsee. On kyllä ilo katsoa kun he riemusta kiljahdellen laskevat sohjoista mäkeä alas ollen heti märkiä ja kuraisia. Äidit eivät taida olla ihan yhtä riemuissaan.
Kyllähän sitä itsekin tuli penskana samalla tavalla riehuttua. Rakennettiin lumimajoja ja -linnoja muureineen ja torneineen. Lumipalloja tehtiin isoihin pahvilaatikoihin ja raahattiin varastoon tornin huipulle yön yli jäätymään. Sitten puolustettiin linnaa naapurikorttelin kersoilta ja heitettiin niitä jäätyneitä palloja tornista. Hauskaa oli siihen asti kunnes jouduttiin sille naapurin kersan äidille selittämään pojan mustaa silmää ja ettei huomattu pallojen olevan niin kovia ja ei me tahallaan kasvoihin tähdätty.
Ja nyt vanhempana? Kunpa olisi mahdollista lähteä koko talveksi etelään lämpöön ja aurinkoon. Tai edes käpertyä talviunille.
Musan PMMP
*click*
Kommentit