Tämä juhla nyt tuli vietettyä jo muutamia vuosia takaperin ja nyt vasta muotoutui runoksi... tai miksi lie.
JUHLA
kera kuun kultaisen
Juhlin juhlavasti
juhlaani
viittäkymmentä
vietin vielä
Syksyn synkän
sydännä
korven keskellä
kailotin
yksin yhdenkerran
yritin
konjakin kurkkuuni
kumosin
tuopin tulisen
tujautin
suklaata suuhuni
sulatin
puhelin perkele
pärisi
viestiä vinohon
vippasi
suljin saamarin
sieluttoman
hiljensin hirveän
härvelin
palasi parahin piiri
hiljeni hirveä
häpeä
rauhoittui raastava
räminä
poistu piinaava
pirinä
nautin naukun
nasevan
makeaa mahaani
laitoin
hiljaisuutta hiljaa
hamuilin
rauhaa raastavaa rukoilin
syksyn synkän sydännä
kera kuun kultaisen
Musana Sibeliusta
Kommentit