Joonas 4/4 (1. versio. pliisu)

Lähdettyään ravintolasta Venla ja Joonas kävelivät ja juttelivat niitä näitä tutustuen toisiinsa.

"Mentäiskö ryyppäämään? Tekisi hyvää tuohon surun unohdukseen. Mä rakastan Millaa ja kaipaan häntä. Voisin oikeastaan hukuttaa murheet viinaan", ehdotteli Joonas jossain välissä. "Eikä mitä. Meillä on huomenna työpäivä. Jos sä nyt ryyppäät ja huomenna et kykene töihin niin saat potkut töistä. Ja sitä paitsi murheet osaavat uida. Ei ne viinaan huku", vastaili Venla ja jatkoi:" tee työtä ja anna ajan kulua. Kyllä se siitä".

Seuraavana päivänä Joonas meni taas töihin. Firman isäntä kutsui Joonaksen huoneeseensa ja esitteli tälle uuden tiimikaverin:" Tässä on Venla Kuutti. Hänestä saat tuoretta voimaa porukkaasi. Hänestä tulee sinun mantteliperijäsi kun sut siirretään ylempiin työtehtäviin. Kunhan vain pysyt irti siitä viinasta". Joonas ja Venla kättelivät toisiaan. Tästä voisi vielä kehittyä jotakin, huomasi Joonas ajattelevansa.

                                           Loppu

                                       ****************************

                                                 Joonas 4/4 (2: versio. ei niin pliisu)

Lähdettyään ravintolasta Venla ja Joonas kävelivät ja juttelivat niitä näitä tutustuen toisiinsa. "Nyt tekisi ryyppy hyvää", ehdotti Venla:" Unohtaisit tuon typerän Millan kun jätti sut". "Siinä on ideaa. Eikohän mennä tuonne Kristan-pubiin. Siellä se Millakin välillä käy. Näytän sille, että pärjään ilman häntäkin", innostui Joonas ja he suuntasivat pubiin ja alkoivat ryypätä. Tosin Venla ei ryypännyt kovin paljon vaan hanakasti yllytti Joonasta.

Seuraavana päivänä Joonas heräsi puhelimen soittoon. Pomo kyseli poissaolon syytä. Joonas sanoi tulevansa heti. Hän ryntäsi työpaikalle ja pomon koppiin ja pyyteli anteeksi myöhästymistään. "Taas ryyppyputki päällä. Viimeksi annoin viimeisen varoituksen. Nyt se on sitten loppu. Mä en kattele enää noita poissaoloja. Tässä on Venla Kuutti", Pomo esitteli Venlan ja jatkoi: "Hänestä tulee uusi tiimin vetäjä sun tilallesi. Jo viime viikolla sanoin Venlalle sinusta ja sun ryyppyputkistasi. Kerroin myös viimeisestä varoituksesta". Joonas katsoi Venlaa ja näki tämän huulilla kylmän ja laskelmoivan hymyn.

                                               Loppu

Musana Viikate

                                 Joonas 3/4

Puistokipparille hän saapui 10 minuutia etuajassa. Hän ei tiennyt minkä näköinen Venla oli joten Joonas istahti penkille odottamaan. Hän katseli ohikulkevia naisia ja odotti, että joku tulisi hänen luokseen. Muitakin odottelijoita oli toisilla penkeillä. Yksi nainen katseli Joonasta vähänväliä ja rupesi lopuksi hymyilemään ja nousi ylös ja tuli Joonaksen luo. "Piti vähän seurailla sua ensiksi", hän totesi ja jatkoi:" Mä oon Venla. Kyllähän tää oudolta tuntuu. Poika nukkuu yönsä mun punkassa, mun vieressä alasti ja seuraavana päivänä ei edes muista minkä näköinen mä olen. Tästä voisi melkein loukkaantua". Joonas oli nolon näköinen ja ei osannut sanoa mitään. "Älä ole milläsikään. Jos sä olisit muistanut mut, niin ihme olisi. Ei susta mihinkään sängyssäkään ollut. Ja jos olisi ollut, niin et olisi mun sänkyyn päässytkään", nauroi Venla ja tarrasi Joonasta käsivarresta:" mihinkäs meinasit viedä mut syömään? Ja älä kuvittele, että mä yrttäisin iskeä sua. Sun pitää ensin päästä irti entisestä suhteestas, ennenkuin aloitat uuden. Joten ollaan vaan ystäviä. Sen aterian sä kumminkin olet velkaa mulle. Mä pelastin sut viimeyönä sen verran pahasta paikasta. Sä olisit herännyt varmaankin tänään sairaalasta. Sä yritit saada tappelua aikaiseksi 3 kundin kanssa. Ja mä nyt vain satuin sattumaan kohdalle sopivasti ja kaappasin sut taksiin mukaan. Taksissakin sä vielä ryyppäsit ja siinä samalla kerroit jonkun Millan jättäneen sut". Joonas naurahti edelleen nolon näköisenä:" Anteeksi" Mä olen pahoillani. Mennään tuonne puistopizzaan. Sen pizzat on isoja ja hyviä. Ja mä olen tosiaan pahoillani. Tuli nyt sitten tehtyä elämäni moka. Mutta en mä oikeastaan tahdo puhua Millasta. Hän jätti mut syystä ja syy oli yksin mun. Mä ymmärrän häntä. Toivottavasti löysi fiksun kundin. Mutta kerro sinä eilisestä vai oliko se nyt yöstä. Mulla on totaalinen muistinmenetys".

He kävelivät pizzeriaan ja tilasivat pizzat. Joonas sai kuulla illan ja yön tapahtumista. Taksikuski oli auttanut Joonaksen Venlan kotiin ja sängyn laidalle. Siinä Joonas oli vielä riisuuntunut ja sitten sammunut. Venla oli peitellyt Joonaksen ja viikannut vaatteet ja käynyt viereen nukkumaan. Joonas ei muistanut mitään.

Kesken pizzan syönnin Joonas huomasi Millan astelevan sisään Riston kanssa. Risto oli Joonaksen entinen luokkakaveri. Kun Milla ja Risto huomasivat Joonaksen he aikoivat kääntyä pois ravintolasta mutta Milla kuitenkin lopuksi asteli sisään ja käveli Joonaksen pöydän luokse:" Sähän löysit äkkiä uuden lohduttajan". Mustasukkaisuus paistoi Millan kasvoista kun hän käveli pöytään toisella puolella ravintolaa. Risto seurasi perässä. Joonaksen ja Riston katseet kohtasivat. Joonas sanoi Ristolle:" Ole hyvä hänelle ja pidä hänestä huolta. Hän ansaitsee sen".

Venla ja Joonas söivät pizzat loppuun hiljaisuudessa.

Musana Tchaikovsky

                                      Joonas 2/4

Joonas tarkasti asuntoa. Milla oli todellakin vienyt kaikki vaatteensa ja muun tavaransa pois. Vain heidän yhdessä näinä 5 vuotena hankkimansa tavarat oli paikoillaan ja tietenkin Joonaksen tavarat ja vaatteet. Joonas istahti sohvalle. Senkin he olivat ostaneet yhdessä. Hänen tajuntaansa alkoi tosiasia kaivaa tietään. Milla on nyt jättänyt hänet. Millalla on toinen. Joonaksen krapulakin alkaa haihtua tämän järkytyksen edessä. Millalla on toinen. Toinen joka ei ryyppää. Ei ryyppää. Joonas käpertyi sohvan nurkkaan ja tuijotti vastakkaisella seinällä olevaa Millasta maalattua taulua. Milla on siinä alasti ja kaunis. Niin kaunis.

Joonas tuijottaa taulua pitkään. Olihan hän aina sillointällöin ryypännyt. Pitkiä putkia kerrallaan. Aina loma-aikoina. Ei oikeastaan muulloin. Tai no vähän muulloinkin. Ja joskus jäänyt noilla reissuillaan muutamaksi päiväksi omille teilleen. No pisimmillään viikoksi. Ei ollut ilmoittanut Millalle mitään ja ilmestynyt sitten takaisin ja ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olivathan he siitä riidelleet. Milla oli muutamankerran lähtenytkin mutta aina palannut. Joonas katsoi yhä taulua. Nyt rinnassa oli kylmää ja tyhjää. Ja hän edelleen tuijotti taulua. Ei! Ei Joonas syytä Millaa. Hän syyttää itseään ja ymärtää Millan päätöksen. Hän! Hän, Joonas se tässä mokasi. Ja Milla teki oman päätöksensä. Löysi toisen.

Joonas nousi ja alkoi kasata jotain tavaroita. Hänen mielestään ne kuuluivat Millalle. Osa cd-levyistä. Jotain dvd-levyjä. Kirjoja. Joonas kasasi niitä muovikassiin. Valokuvia. Joonas toimi kylmän rauhallisesti. Kuin rangaistakseen itseään. Ja rinnassa poltti tyhjä kylmyys. Hän tunsi syyllisyyttä ja halusi rangaista itseään.

Puhelimesta kuuluva fanfaari keskeytti hänen puuhansa. Hän ei tuntenut numeroa. Hän vastasi puhelimeen:" Joonas". Puhelimesta kuului naisääni:" Venla täällä. Kuinkas nyt sitä jaksetaan"? "Tuota, Onkohan teillä väärä numero? Mä en tunne ketään Venlaa", vastasi Joonas häkeltyneenä ja harmissaan keskeytyksestä. "No kyllä mä arvasin ettet sä muista. Olit aika tuiskeessa viimeyönä. Ja lähdit aamullakin aika vaivihkaan vaikka mulla oli jo kahvikin tippumassa", kuului naurava naisääni. " Ai sinä? Sorry kun mä karkasin. Mä olin aika pihalla. Mua nolottaa tuo käytökseni aamulla. Tuota, Olinko mä miten törkeä yöllä. Toivottavasti en loukannu sua mitenkään", Joonas änkytteli puhelimeen:" Kuinkas mä jouduin sun kanssas tekemisiin. Mä en muista oikeastaan yhtään mitään". "Et loukannut mitenkään. Sä olit niin kännissä ettet oikeastaan kyennyt siihen. Vielä sä just ja just pystyit riisuutumaan mut et muuhun. Sammuit kuin talikynttilä. Ja mä sut oikeastaan iskin. Tai no, pelastin saamasta turpiisi. Mutta en mä sen takia soitellut. Mulla on sun kellos. Se jäi tänne sängyn alle. Sä varmaan haluaisit sen takaisin". Venlan ääni kumpusi iloisena puhelimesta. Joonas mietti vain hetken:" Oikeastaan mun pitäis varmaan kiittää sua muutenkin. Jos mä tarjoaisin sulle vaikka jotain ravintolassa. Mentäis vaikka syömään ja samalla voisit valaista mun viimeyötä". "Sopiihan se, vaikka olisin mä voinut sen kellon sulle kyllä toimittaa muutenkin. Tavattaisko tunninpäästä puistokipparin luona. Sinnehän kaikki nykyään treffinsä sopivat. Ja nyt kun säkin olet vapaa mies, niin kai se sopii", kuului Venlan ääni puhelimesta. "Siellä sitten. Tunnin päästä. Sopii oikein hyvin", totesi Joonas.

Hän kasasi loput Millalle kuuluvat tavarat muovikassiin. Kirjoitti vielä kirjeen ja laittoi sen samaan kassiin. Siinä kirjeessä hän pyysi Millalta anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Hän suuntasi reittinsä Millan kaverin luokse ja pyysi tätä toimittamaan kassin Millalle. Sen jäkeen hän lähti kävelemään kohti puistoa.

Musana Sibeliusta

                                    Joonas 1/4

Sinä aamuna Joonas heräsi kaameaan krapulaan. Päässä jyskytti siihen malliin, ettei uskaltanut avata silmiään. Hän vain kuunteli jumputusta päässään kunnes hän havaitisi jonkun liikkuvan asunnossa. Hän pakottauitui avaamaan silmänsä ja havaitsi, ettei ollutkaan omassa vuoteessaan. Hän vaatteensa oli viikattu siististi sängyn vieressä olevaan tikaspuun tapaiseen telineeseen. Sängyn toisella puolella oli samanlainen tikasrakennelma ja siihen oli viikattu yhtä siististi naisen vaatteita. Huone oli isompi kuin hänen oma asuntonsa. Joonas nousi hiljaa ja alkoi pukea päälleen jyskyttävästä kivusta huolimatta. Hän kuuli kuinka asunnossa kävi joku ovi ja suihku käännettiin auki. Joonas hiipi hiljaa ulko-ovea kohti. Keittiössä oli laitettu kahvi tippumaan ja päivän lehti oli auki pöydällä. Siihen Joonas äkkiä raapusti kynällä sanan "ANTEEKSI". Nopeasti hän livahti ulko-ovesta ulos ja havaitsi olevansa omakotitalon pihalla. Pikaisesti hän juoksi kadulle ja mennessään hän huomasi postilaatikon. Siinä luki Kuutti. Hän ei kyllä tuntenut ketään sen nimistä. Vielä hän kurkkasi taloon päin näki ikkunassa nuoren naisen. Joonas heilautti kättään ja juoksi äkkiä pois.

Joonas ei tiennyt yhtään missä hän oli. Aikansa käveltyään hän tuli isommalle tielle jossa kulki jo bussejakin. Hän nousi ensimmäiseen keskustaan menevään ja muisteli edellistä iltaa. Hän ei muistanut paljoa. Tämä taisi olla jo toinen viikko kännissä yhtäsoittoa. Putki oli taas päällä. Päässä jyskytti yhä kiihtyvään tahtiin. Nyt tarvittaisiin ryyppy äkkiä tai hän kuolisi. Niin hänestä ainakin tuntui.

Niin se eilis ilta. Nyt hän muisti jotain. Milla oli tullut kesken illan ja lyönyt sormuksen pöytään ja sanonut kaiken olevan ohi. Hän ei enää katsoisi yhtään ryyppypäivää. No niinhän Milla oli sanonut ennenkin. Joonas tunnusteli taskuaan. Siellä oli sormus yhä tallella Millaa varten. Joonas naurahti pääkivusta huolimatta. Milla. Hän rakasti Millaa. Kyllä Milla leppyisi. Nyt aloitettaisiin taas viinaton kausi ja hän olisi kunnon elämän kumppani.

Joonas vilkaisi ranteeseen. Missä olikaan rannekello. Olisiko se jäänyt tuonne taloon josta hän oli juuri karannut häpeällisesti salaa. Ja kuka oli tuo tyttö? Hän ei muistanut siitä mitään. Ja häntä hävetti. Kuinka hän oli joutunut tuonne asuntoon. Ja mitä siellä oli tapahtunut. Ainakin hän oli ollut alasti vuoteessa. No ei se olisi ollut ekakerta kun hän oli pettänyt Millaa. Hän tunsi olevansa mestari sotkemaan asiansa.

Joonas pääsi asunnolleen. Astuessaan sisään hän havaitsi Millan vieneen kaikki vaatteensa eteisestä. Joonas meni heidän ainoaan huoneeseensa.

Pöydällä oli lappu Millalta:

Nyt se on loppu!

Olen vienyt kaikki henk.koht tavarani pois.

Pidä loput. Äläkä ota yhteyttä!

Mulla on toinen mies joka ei ryyppää!

Pidä huolta itsestäsi!!!

Milla

Musana PMMP