Eteenpäin mennään. Lasia olen leikannut. Tiffany työ taas meneillään. Jokinlainen matala lasikappa ikkunaa koristamaan. Metri pitäis olla tuolla mittaa. Jokinlainen kesämaisema oli vaimon pyyntö. Jos laittas ruohoa, kukkia, perhosia ja muuta kesäisen yksinkertaista. alkua on nyt tehty ja kohta jatketaan.  Annetan noiden sormien levätä välillä. Tuo nivelrikko ei oikein tykkää tosta leikkaamisesta. Otetaan sit illalla troppia kipuihin. Ei sitä voi kaikkea jättää pienien kipunoiden takia. Kohta sitä vaan töllöttäs telkkua työssä käynnin välillä. Ei tuntus mukavalta elämältä. Töissä, telkun tujotusta, nukkumaan ja taas töihin.Ei helkutissa. Tuon työn ainakin vois jättää väliin ; ).
 
  Pitäis taas alkaa kävellä lenkkejäkin. Tai pyöräillä. Kunto laskee ja paino nousee. Nuo nivelet vaan vie innon ja masentaa. Viime sunnuntaina poljin reilun 10 km. Ei tulleet nivelet kipeiks. Ilmat vaan paranis. Treenais lisää ja kokeilis sit tuota työmatkan polkemista. JOS nuo nivelet vaikka kestäis. Toivoa ainakin sopii. Lekuri käski vaan työntää vähänkin isommat mäet. Mutta kuis tosimies vois työntää pyöräänsä. Poljettava se on vaikka henki menis... No katsotaan.

  Musiikkina takana soi Juicea.