Se alkoi vihdoinkin. Fillarointi! Tosin ensiviikoksi on luvattu taas kylmenpää. Vaimon kanssa tuli pyöräiltyä pikku lenkkejä eilen ja tänään. Kumpanakin päivänä 15 km. Tuntuu nuo  polvet kestävän. Ei nivelrikko onneksi tunnu haittaavan ainakaan noin lyhyitä lenkkejä. Saas nähdä kun koitan työmatkaa polkea. Matkaa on 27 km yhteensuuntaan. On vaan otettava rauhallisesti. Lekuri kielsi isommat ylämäet. Täytyy kuulemma työntää pyörää vaikka mummot menis ohi. Eihän tuossa matkalla ole kuin yksi isompi vastamäki. Syke nousee tuonne 176:een minuutissa. Sekin on muka liikaa tän ikäiselle-  lekurin mukaan. No katsotaan tässä kevään mittaan.

   Aamukahvilla vaimon kanssa juttu meni menneisiin aikoihin(taitaa olla alkavaa vanhuutta ;) ). Mietin siinä mitähän kuuluu vanhoille koulukavereille. En ole tavannut heitä sitten 70- luvun puolenvälin jälkeen. Joensuussa pelattiin futista Esan kanssa kirkon takana kentällä,korista Kari-Pekan ja Eskon lyseon salissa. Hessun kanssa taivallettiin koulu matkoja. Kari-Pekka lähti Järvenpäähän huoltoasemalle töihin. Hessu piccoloksi Hesaan. Esa jäi Joensuuhun. Piha kavereista Mauri, Pekka, Jouko ja moni muu katosi aikojen saatossa. Heistä vain ei ole mitään havaintoja sen  jälkeen. Sääli!! Olisi kiva tietää mitä heistä on tullut myöhemmin. Sellaista kai elämä on. Kaverit vaihtuu ja elämä kulkee eteenpäin. Pitäkää hyvät ihmiset huoli kavereista.  Ne tuppaa olemaan katoava luonnonvara!