Musiikkina Sibeliusta

    Maannantai taas. Toisten mielestä maannantait pitäis kieltää. Miksi ihmessä? Päivä kuin päivä. Sellainen se on miksi itse sen luo. Tai miten sen ottaa.

    Tämmöinenhän se oli. Herätys klo 03.10(heräsin ennen kellon soimista 03.20) Kahvi päälle ja työvaattet niskaan. Eväät valmiiksi, kahvia ja voileipiä napaan. Auton ikkunoiden raapimistä näpit jäässä ja menoks. Töissä klo 04.25. Ovet auki, valot päälle ja työn tekoa. Kotiin lähtö klo11.45. Kotona klo 12.20. Syömistä, tekstiteeveestä uutisia ja sit päiväunille n. klo 13.10. Klo 15.40 ylös ja pikkuisen haukattavaa suuhun. Vaimon kanssa jutustelua ja nyt tietokoneella. Jatkosta en tiedä vielä muuta, mutta nukkumaaan aikaisin. Viimeistään klo 21.30. Herätys taas n. klo 03.20. Koko viikko tätä samaa rataa. Suunnilleen. Perjantaina töistä suoraan mökille. Jos herra suo. Meinaan jos esimies ei muuta vuorolistoja. En kyllä muistuta siitä mahdollisuudesta.

   Siinähän sitä maanantaita. repikää siitä. . Ei tahdo järki juosta, kun on väsynyt tälläisistä vuoroista. Kaksiosaiset nukkumiset ei oikein vastaa uni tarpeesen. Varsinkin kun aina heräilee yöllä peläten nukkuneensa pommiin. Mutta näin se vain menee