Taas nuo nivelet alkoi vaivata. Tässä tulee hulluksi. Särky alkaa, kun nivelet on hetken liikkumatta. Tätä on taas jatkunut jo joitakin päiviä. Ei tekis mieli ottaa särkylääkkeitä, mutta kun on pakko. Ei sitä kestä. Lääkkeetkin on kohta taas loppu. Eikä ne oo mitään buranoita. Ei kannata itkeä.  Ei se auta.

   Tuli taas pieni tauko tähän kirjoitteluun. Lapset olivat käymässä ja tietsikka on "vierashuoneessa". Kumpikin kävi vuorollaan. Toinen kun läksi, niin toinen tuli. No kivahan kun käyvät..

   En vielä ole koittanut pyöräillä töihin. Olo on ollut aika  väsynyt. Itse asiassa olen aivan loppu. Järki ja muisti ei pelaa ja aamuisin olen aivan  kuin en olisi nukkunutkaan. Henkistä kai tää on. Täytyisi keksiä vaihtelua elämään... Kait.  Jos lopettaisi työt ja alkais sosiaalipummiks. Jatkampa tätä vuodatusta huomenna...       Kait?

   Musana: Ave maria