No nyt on autoon lastattu tavarat, mitä viimeksi ei mahtunut. Tänään siis siirryn takaisin mökille. Vaimo on äidillään ja haen hänet matkalla mukaan. Nyt vihdoinkin kahden. Ehkäpä saadaan välejämme hiukan paremmiksi. Tai sitten ei. Tässä keski-iässä alkaa vissiin korostumaan tuo oman itsekkyyden piirteet. Ei aina jaksais tehdä niinkuin toinen haluaa. Sitä haluaa jotain itsellekin. Koko tähän astisen elämänsä tuntuu antaneen toisille. Lapsuuden jälkeen ensin vaimolleen, sitten lapsilleen ja nyt haluaisi jotain myös itselleen. Tietenkin, onhan se sama tilanne myös vaimolla. Ehkäpä ne monet keski-iän avioerot johtuvatkin juuri tästä. Toisaalta ei haluaisi jättää puolisoa, jonka kanssa on viettänyt yli 30 vuotta. Hyvää aikaa kaiken lisäksi. Kasvatettu lapset ja hankittu asunnot ja muut tykö tarpeet. No tuo on nyt tuota omien ajatusten selventämistä. Onhan sitä tietenkin myös paljon saanut. Niin vaimolta kuin lapsilta. Mutta kuitenkin sitä haluaisi jotain aivan omaa itselleen.

   Aika surkeaa tekstiä ihmisen elämästä. Oikeaa keski-iän kriisiä. Ja minä kun luulin sen jo menneen
ohi.=o

   Paino ei olekaan noussut niin paljon kuin odotin. Nyt vaan tätyy tsempata mökillä ja olla juomatta niita oluita ja lonkkuja. Syödä vähemmän makkaraa ja enemmän vihanneksia.

  Nivelet on taas olleet huonommat. Kun nuo loput puut on mökiltä saatu pinoon ja loma loppuu, niin olen varmaan taas sairasloman tarpeessa. Sormet, ranteet, olkapäät, toinen polvi ja selkä, kaikki vihoittelevat kilpaa vuorollaan. Vasen ranne niin kipeänä että tää kirjoittelukin tuntuu pahalta. Täytyy vain ottaa troppia ja olla valittelematta. Ei se valittamisesta parane.

  Nyt tätyy vissiin jatkaa noita mökille lähtö valmisteluja. Kirjoittelen seuraavan kerran sitten heinäkuun puolella. Joskus 9- 10 päivä heinäkuuta.

  Musana Tchaikovskyn 5. sinfonia