Kurjat ilmat liikkumiseen. Kosteaa ja tuulista. Ei tuonne pyöräilemään pääse. Tuo tuulihan heittää ojaan. Sen sijaan  tuli rahdatuksi taas polttopuita liiteriin. Useampi kotikärryllinen. Vajaa parituntia siihen taas tuli kulutettua aikaa. Hyöty liikuntaa. Sitähän se on. Tunteepahan tekevänsä jotain hyödyllistä.

   Telkusta tuli ohjelmaa onnellisuudesta. Olenko onnellinen?  En todellakaan tiedä. Onko mun elämä ollut onnellinen? Ainakin siinä vaiheessa oli kun lapset oli pieniä. Niiden kanssa peuhaaminen ja yleensä olo heidän kanssaan teki musta onnellisen. He olivat se elämänsuola mitä silloin kaipasin. Nähdä heidän onnensa kun opetin heidät uimaan, ajamaan pyörällä ym. sellaista. Kun he olivat onnellisia olin itsekin onnellinen.  Entä nyt kun he ovat lentäneet pesästä ja rakentavat omaa elämäänsä. Tietenkin olen onnellinen kun heillä näyttää menevän hyvin. Mutta oma onnellisuus nyt? Omasta itsestäni? Mistä sen nyt kaivaisi esiin? Olen ja elän. Elän vaimon kanssa. Yhteistä elämää hänen kanssaan on takana jo 30 vuotta.(24.03.1975 muutettiin yhteen). Olemme vakiintuneet omiin uomiimme ja tottuneet toisiimme. Olenko onnellinen? Mitä on onnellisuus? En todellakaan tiedä. Se kai jää arvoitukseksi. Kertokaa ihmiset mikä tekee onnelliseksi!!!

   Musana Apocalyptica