Tänään tuli jotain sentään tehtyäkin. Aloitin vihdoinkin mansikkamaan laajennuksen. Se aloitettiin ison kiven ylös kaivamisella. Kivi on ollut harmina aina. Se oli liian syvällä, että olisi voinut käyttää Kukkapenkin koristeena ja kuitenkin niin korkealla, että olisi voinut peittää. Siitä näkyi muutama sentti maan pinnalla. Niinpä se kaivettiin esiin ja rautakangen ja kivien avulla nostettiin ylös ja siirrettiin toiseen paikkaan. Kuinkako iso? Sanoisin, että helv.... iso. 2 tuntia hurahti somasti taukoa pitämättä. Mutta kylläpä nousi. Ja nyt sitten tuntuu nivelissä. Sormetkin on kuin rautakanget pienois koossa. Ja tietenkin myös kipeät.

   Vaimokin järjesti pikkuisen lisätöitä. Oli laittanut pesukoneeseen tuelliset rintsikat. Koneesta sitten etsittiin niitä tukirautoja.(löydettiin.1) Siinäkin hurahti parituntia.

   Tyttärelle pitää huomenna viedä 1 kaappi. Sekin lastattiin jo tänään autoon. Jus ja just se sinne mahtui kun otettiin ensiksi takapenkit pois.(renault senic) Vinottain se sinne ahdettiin. Töitä sekin teetti.

   Kaikkea muutakin pientä tehtiin. Leipomista, marjojen poimimista, uusien pottujen nostoa ym. pientä.

   Huomenna siis suunnataan autolla ensin tyttären luo ja sitten pojan luo. Pojalle kuskataan parit kaiuttimet. Lenkkiä tulee autolla 400 km. Siinähän tuo sununtai meneekin.

   Ei musaa