Poljin eilen ja tänäänkin työmatkat. Oli puhti jo vähän poissa. Nää aikaset aamuvuorot(04.30-12.09) ei enää sovi meikäläiselle. Nuorempana tuli tehtyä 3-vuoroa ja pelkkää yötäkin. Silloin jaksoi, mutta nyt keski-ikäisenä ei oikein enää luonnu.Nuorempiakaan ei meillä ole tekemään näköjään näitä. Onneksi toi yleiskunto on edes jonkillainen. Ainoastaan noi nivelet valittaa. Nytkin sormet on kankeet kuin se kuuluisa nippu nakkeja. Vasemman käden nimetön on suorastaan kipeä. Ei oikein tahdo onnistua tää kirjoittaminenkaan vasemmalla. Kyllähän noi moni nuorempi on ihmetellyt tätä mun pyörällä polkemista. Tänäänkin kesä siivojamme oli kummissaan: "27 km yhteen suuntaan. En kyllä jaksais. Mulla on 5 km ja sekin on vaikeeta."  Eihän 27 km ole loppujen lopuksi pyörällä pitkä matka. Tunti ja viisitoista minuuttia siihen menee. Loppuviikosta vähän pitempään. Viikonloppuna levätään pyöräilystä...Ehkä. Ja seuraavalla jatketaan. Niin sitä sitten jaksaa. Nuorempana toi matka ei ois ollu mitään.

   Onhan tuo paino pikkuhiljaa mennyt alaspäin. Toivottavasti pysyykin. Täytyy nyt viikonlopun olla varovainen, ettei pääse nousemaan. Jos ensiviikon aikana sais ton 85 kg rikki. Täytyy vain tsempata ja katsoa mitä suuhunsa laittaa. Nytkin on hiukan nälkä. Söin just omenan, mutta se tuntuu vain lisänneen nälkää. Täytyy vain muistaa: "Ensin lautaselle vihanneksia puolet lautasesta, sitten perunaa(riisiä, makaroonia) yksi neljäsosa ja sitten kanaa, lihaa tms. loput. Eikä santsata." Ja tietenkin liikuntaa tarpeeksi. Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan koko laihdutus ja painonhallinta. Eli kuluta enemmän energiaa kuin syöt. Teoriassa helppoa, mutta käytännössä???

   Tuossahan tuota uskoa itsensä agiteeraamista taas kerrakseen. Tsemppiä kaikille kanssa kulkeville. ;)

   Musana sekalaista klassista.