perjantai, 15. heinäkuu 2005
Poljin eilen ja tänäänkin työmatkat. Oli puhti jo vähän
poissa. Nää aikaset aamuvuorot(04.30-12.09) ei enää sovi meikäläiselle.
Nuorempana tuli tehtyä 3-vuoroa ja pelkkää yötäkin. Silloin jaksoi,
mutta nyt keski-ikäisenä ei oikein enää luonnu.Nuorempiakaan ei meillä
ole tekemään näköjään näitä. Onneksi toi yleiskunto on edes
jonkillainen. Ainoastaan noi nivelet valittaa. Nytkin sormet on kankeet
kuin se kuuluisa nippu nakkeja. Vasemman käden nimetön on suorastaan
kipeä. Ei oikein tahdo onnistua tää kirjoittaminenkaan vasemmalla.
Kyllähän noi moni nuorempi on ihmetellyt tätä mun pyörällä polkemista.
Tänäänkin kesä siivojamme oli kummissaan: "27 km yhteen suuntaan. En
kyllä jaksais. Mulla on 5 km ja sekin on vaikeeta." Eihän 27 km
ole loppujen lopuksi pyörällä pitkä matka. Tunti ja viisitoista
minuuttia siihen menee. Loppuviikosta vähän pitempään. Viikonloppuna
levätään pyöräilystä...Ehkä. Ja seuraavalla jatketaan. Niin sitä sitten
jaksaa. Nuorempana toi matka ei ois ollu mitään.
Onhan tuo paino pikkuhiljaa mennyt alaspäin. Toivottavasti
pysyykin. Täytyy nyt viikonlopun olla varovainen, ettei pääse
nousemaan. Jos ensiviikon aikana sais ton 85 kg rikki. Täytyy vain
tsempata ja katsoa mitä suuhunsa laittaa. Nytkin on hiukan nälkä. Söin
just omenan, mutta se tuntuu vain lisänneen nälkää. Täytyy vain
muistaa: "Ensin lautaselle
vihanneksia puolet lautasesta, sitten perunaa(riisiä, makaroonia) yksi
neljäsosa ja sitten kanaa, lihaa tms. loput. Eikä santsata." Ja
tietenkin liikuntaa tarpeeksi. Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan
koko laihdutus ja painonhallinta. Eli kuluta enemmän energiaa kuin
syöt. Teoriassa helppoa, mutta käytännössä???
Tuossahan tuota uskoa itsensä agiteeraamista taas kerrakseen. Tsemppiä kaikille kanssa kulkeville. ;)
Musana sekalaista klassista.
Kommentit