Normaali päivä taas kerran. Töissä taas yksi pois meidän hommista. Elikkä ajelin taas transitilla ympäri kaupunkia ja omat hommat jäi vähän vaiheeseen. Kiireisimmät työt vaan pitää tehdä ensin. No, en mä ota stressiä tuosta. Seuraavat jatkaa siitä mitä minulta jää tekemättä.  Helpompaa vaan olisi olla stressaamatta kun nää nivelet ei ois kipeät. Sitä nukkuu huonosti, kun pieni ikävä jäynä nakertaa olkapäissä, ranteissa ja sormissa. Välillä otan  kipulääkettä. Se sentään helpottaa pikkasen. Vielä nää kivut ei ole yltäneet aikaisemmalle tasolle. Silloin kahvikupistakin piti pitää kaksinkäsin. Ei kuppi pysynyt yhdenkäden näpeissä.(eihän kahvia ole tietenkään pakko juoda) Tähänkin rupeaa vissiin turtumaan. Tää kirjottaminenkin rasittaa. Sormet ovat vähän tunnottomat. No turhahan on valittaa. Ei ne kivut tässä valittamalla lopu. Ehkäpä tääkin on jonkillaista terapiaa.
 
   Jaa. Onkohan tämä blokin pito jonkillaista terapiaa. Minä ainakin selvennän asioita mielessäni kirjoittamalla tänne. Tulee funtsittua mietteitään. No hyvä niin.

   Eipä sitten tälläkään kertaa löytynyt järkevää pohdintaa tänne. Paras lopettaa.

   Musana seko klassista