Kirjojen lukeminen on tosiaan jäänyt vähiin. Ei tuo aika riitä sellaiseen. Nyt vaan taas tekee mieli lukea. Lukemisessa yritän nykyään keskittyä klassikoihin. Eritysesti nuo venäläiset kirjailiat ovat ruvenneet kiinnostamaaan. Nuorempana ei oikein jaksanut keskittyä niihin vaikka luinkin muuta kirjallisuutta tosi paljon.
   Lapsina luettiin viisikkoja ääneen siskojen ja veljien kanssa. Jokainen luki aina yhden luvun ja sitten vaihdettiin lukijaa. Silloin ei ollut tietsikoita häiritsemässä harrastuksia. Myöhemmin luin jännityskirjoja, sapo-sarjaa ja muuta "roskaa". Waltarit olivat sitten kokemuksena aivan omaa luokkaansa. Niitä luin tosi paljon." Turms" oli ja on edelleen yksi mun suosikkejani häneltä. Vaimon astuttua kuvaan jäi lukeminen vähemmälle ja lapsien myötä lukeminen muuttui lastenkirjojen lukemiseksi. Aikuisten kirjat jäi lähes kokonaan. Jossain välissä innostuin uudestaan noista Waltareista ja aloitin niiden metsästämisen divareista. Niitä mulla onkin nyt sitten viitisenkymmentä kappaletta. Osa ensipainoksina. Luin myös tässä taannoin Volter Kilven "Alastalon salissa". (Huom: nimimerkkini!"). Se olikin luku kokemuksena järisyttävä. Suomalaiseksi kirjaksi se on aivan uskomaton. Murre ja kieli mitä siinä käytetään on mulle niin vierasta, että lukemiseen tarvittiin täydellistä hiljaisuutta. Jopa musiikki häiritsi keskittymistä. Luinpa sen kuitenkin loppuun. Ja kertasin sen lukemisen uudelleen melkein heti. Jos joku haluaa lukea jotain tosi vaikeaa, niin tässä oiva opus siihen. Mutta se on myös palkitseva. Kuulin myöhemmin, että on myytävänä paitoja jossa on tekstinä "olen lukenut alastalon salissa". Nostan hattua jokaiselle kirjat lukeneelle!(kaksi osainen).
 
   Nyt sitten taas ovat alkaneet kiinnostaa nuo venäläiset. Niitäkin olen nyt lukenut mökillä. Siellä yksinään ollessa saan keskittyä rauhassa klassista kuunnellen ja konjakkia juoden(tummaa suklaata myös, totta kai) nautinto on täydellinen. Kotimaisia klassikoita myös olen haavellut lukevani." Tuntemattoman sotilaan" kertasin jo ja luin myös sen lyhentämättömän version "Sota romaani". Joitain muitakin olen välillä lukaissut. Kotimaisita seuraava voisi olla vaikka "setsemmän veljestä". Sekin luettiin joskus kouluaikoina mutta ei sitä silloin osannut arvostaa. Nyt voisi olla toisin.

   No jospa nyt kävisin käsikisi tuohon hiukan kepeämpään kirjaan. "Harry Potteriin". Noin niinkuin nykyajan hermolla pysyäkseni.

    Musana muun muassa Sibeliuksen "Tuonelan joutsen"