On se mukavaa saada kannustusta. En mä sentään masennu. En onneksi ole sitä lajia. Jos itse määrittelisin itseni, niin sanoisin olevani romanttinen realisti. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, mutta toivon siihen paljon romantiikkaa. Se on vain nykyään jäänyt vähemmälle. Vaimo ei ole romanttinen luonne vaan puhdas materialisti. Ehkäpä vielä pessimistinen sellainen. Olemme siis lähes täydelliset vastakohdat. "Vastakohdat täydentävät toisiaan" joku sanoo. Ehkäpä, en tiedä. Mutta kyllä se täydentäminen ottaa välillä voimille. Ja kaipa se myös kyllästyttää välillä. Eipä tuosta sen enempää. Jos sattuu vaikka joku tuttu tätä lukemaan.

   Liikenteestä vähän. Tuossa yhtenä iltana, kun tulin töistä kotiin ajoi joku nainen fillarilla vasentakaistaa, juoksuttaen samalla koiraa itsensä vasemmalla puolella. Tämän hän siis teki ajaen vasten liikennettä. Tie oli kapea ja siinä ei ollut oikeastaan ollenkaan piennarta. Ilta oli jo suht pitkällä ja hankalin hämäryys laskeutunut tielle. Autojen valotkaan ei vielä auttaneet yhtään. Eikä hänen fillarissaan tietenkään ollut minkään maailman valoja. Varmasti moni autokuski säikähti perusteellisesti. Jos tää fillaristi ei selvinnyt kotiinsa, niin en sääli kuin koiraa. Sehän nyt on syytön omistajansa idjotismiin.

   Tänäänkään ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Normaali työpäivä. Yksi uusi duunari sentään saatiin. Jouduin antamaan hänelle sitten alkuopastuksen töihimme ja katsomaan hänen peräänsä. Onneksi tuntuu olevan fiksu nuorimies.   ( Tietenkin nuorta naista opettaisin mieluummin. Mies kun kuitenkin olen). Oppii kyllä hommamme nopeasti. Helpotusta jatkuvaan työntekijä pulaan. Vihdoinkin!!!

   Musana seko klassista