Leivinuuni on jo aika kuuma. Kohta taas leivotaan. Tänään teen vielä yhden satsin sämpylöitä ja pullia. Ensiviikonloppuna  jätän nuo leipomukset väliin. Pakastinta täytyy kai välillä vähän tyhjentääkin. Vaimo leipoo omenapiirakkaa. Ruokaakin sinne taas sitten laitetaan. Unohdin vain ostaa tummaa riisiä. Täytyy nyt sitten soveltaa, keksiä jotain sopivaa.

   Korjailin myös tässä vessanpönttöä. Vuotaa mokoma tihkumalla hyvin hitaasti ilmeisesti ruuvin reijistä. Laitoin niihin silikonia. Sääs nähdä auttoiko. On vaan niin ahtaat paikat tuolla vesisäiliön sisällä. Ja laiska kun on, niin ei viitsi purkaa kaikkia osia pois. No aika näyttää onnistuiko.

   Eilisen kirjoitukseni luettuani tänään, niin mietin tuota elämää ja ikää. Kun kuuntelee nuoria, niin he luulevat elämän helpottuvan ja selviävän ajan myötä. Eiköhän se ole niin, että aina välillä elämä on helpompaa ja välillä se takkuaa, oli ihminen minkä ikäinen tahansa. Kyllähän se  tuossa välillä oli sellaista seesteistä ja rauhallista. Ehkäpä jopa onnellista. Mutta koskas ihminen ei haluaisi parempaa ja olisi tyytyväinen nykyisyyteen. Kai se ihminen on ainainen paremman etsiä. Se kai on meitä vienytkin kehityksessä eteenpäin ja nyt jo ehkä kohti tuhoa Halutaan liikaa. Ei osata nauttia siitä hyvästä minkä jo on saanut. Olemme siis ahneita. Vai kuinka?

   Musana sekalaista klassista.