No, joka tapauksessa yksipäivä taas takana. Lähempänä eläkettä, kuolemaa vai mitä? Enpä tiedä. Toivottavasti eläkettä. En mä kyllä kuolemaakaan pelkää. Ainoa asia mitä nykyään pelkään on joutua toisten hoivattavaksi. Vuoteen omaksi ja ettei yksin pärjää. Sitä mä  en halua kokea. Kuolema olisi siinä vaiheessa armahdus. Olen omasta mielestäni jo kokenut ja elänyt aivan tarpeeksi, ettei mun tarvitse pelätä kuolemaa. En minä nyt sitä sentään vielä toivokkaan enkä ole mitenkään masentunut, vaikka tuosta voisi niin päätellä. Ehkä asia tuli vaan pinnalle, kun yhden työ kaverin vaimo kuoli ja hän on itse nyt sairaalassa masennuksen vuoksi. Minä kävin just tänään hakemassa häneltä sairasloma todistuksen ja esittämässä työtovereiden osanotton. Miksi tämmönenkin homma osuu juuri mulle? Ehkäpä tuo asia saa aikaan näitä kuolema ajatuksia.

   Eiks ollukkin piristävä aloitus tälle päiväkirjan sivulle? Voihan nenä!

   Olin tänään taas pyörällä töissä. Oli kiva ilma polkea rauhalliseen tahtiin raikkaassa ja kuulaassa aamuilmassa. Rentouduin siinä oikein kunnolla. Meno matka oli vajaa 29km. Aikaa meni hulppeat tunti ja kaksikymmentäkaksi minuuttia. Keski syke oli lähes ihanteellinen 140. Maximi syke 164. Rasvaa paloi 54gr ja kaloreita kului 1055 kcal.
 Kotimatka oli reilu 26km. Aikaa kului tunti neljatoistaminuuttia. Keski syke 141 ja maximi syke 168. Rasvaa meni 48gr ja kaloreita 952 kcal. Ja pääasia oli että nautin siitä. Ilma oli upea ja kotona odotti lämmin sauna. Poljin tarkoituksella rauhallisemmin.  Jotenkin mukavampaa ja perille päästyä ei väsytä niin paljon. Kyllä tuokin asiansa ajaa.

   Kyllähän tuo Corolla olisi varmaan hyvä. Kävin tänään kurkkaamassa corolla versoa, mutta en ihan tykännyt takapenkeistä. Ne ei olleet kokonaan poistettavissa vaan ne "kipattiin" lattiaan kiinni. Nostokorkeus tavaroille jäi siten korkeaksi. Katselen ja mietin. Tutustun vielä muutamaan muuhun tila-autoon. Nythän tuo rellu on huollettu ja vaihdankin varmaan joskus talven loppupuolella. Onpahan aikaa miettiä.

   Nyt ei ollut musaa: