No nyt on työviikko jäänyt taa. On perjantai. Olen nukkunut päikkärit. Pari tuntia. Saankohan ensi yönä unta tai nukuttua yleensä tarpeeksi päästäkseni normaaliin päivärytmiin kiinni? Joskus se on aika vaikeaa tämän vuoron jälkeen. Kaverit puhuu aivan samaa. Tälläinen työvuoro rassaa hermoja.

   Tänään töissä taas sellaista juoksua kieli vyön alla koko ajan. Paikata ja korjata toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Sekin rassaa hermoja. Omat hommat jää aina vähemmälle tai peräti tekemättä. Onneksi ainakin osa työkavereista tajuaa tilanteen. Ovat välillä itse samassa tilanteessa. Ei ihminen voi revetä useaan paikkaan ja hommaan yhtäaikaa. Paras tapaus oli tänään kun yksi mies tankkasi työautoon dieselin tilalle bensaa. Sinne meni sitten mun käytössä oleva vara-auto. JIPPII!!! Siinä sitten etsin itselle kulkupeliä kun satuin sitä tarvitsemaan.Näin sitä työtä tehdään. No nyt alkaa sitten viikonloppu. Unohdetaan työt!!

   Luin tuota Viirun blokia. Älä Viiru käsitä mua väärin seuraavista lauseista, mutta mun on kyllä pakko komentoida. Katson asiaa kuitenkin keski-ikäsen miehen näkökulmasta. Olen pahoillani ja surullinen sinun asioiden saamasta käänteestä. Mutta en ole yllättynyt. Minä en olisi ehkä kärsinyt vaimoltani tuollaista toimintaa. Olisin viheltänyt asian poikki jo ajat sitten.... Ehkä?? Ihmettelin ja toivoin parempaa jo edellisten viestien jälkeen. Tietenkin hänen olisi pitänyt keskustella asiasta ensin, mutta keskustelu on vaan joskus niin vaikeaa ja ehkäpä se tuntui jo turhalta. Koita Viiru hyvä kestää vaikka vaikeaa se varmaan on.

   Kyllähän sitä itsekin välillä miettii tuota omaa avioliittoaan. Niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanutkin. Nykyään olen tullut itsekkäämäksi ja haluaisin enemmän omaa aikaa. Sitä vain ei oikein tunnu löytyvän. Haluaisin lukea, kuunnella mielimusiikkiani ja olla tällä koneella enemmän ja kaikkea muuta samanlaista. Vaimolla vain ei tunnu olevan sitten omaa tekemistä. Tunnen sitten syyllisyyttä, etten ole huomionut vaimoani tarpeksi. Tää on joskus niin vaikeeta. Olemme mekin olleet yhdessä jo yli 30 vuotta. Mukaan on mahtunut niin hyviä kuin huonompiakin aikoja. Laidasta laitaan. Jonkilaista ratkaisua täytyis keksiä nykyisyyteen. Toistaiseksi olen tehnyt noita omia mökki reissuja ja kuunnelut musiikkiani autossa, mökillä ja tässä koneella. Mutta kuinka kauan se riittää? En tiedä. Tulevaisuus näyttää. Ei se tuo elämä näin keski-ikäisenäkään ole helppoa.

   Musana Juice Leskistä