Siinähän tässä mennään. Keskellä viikkoa. Työpäivä oli aivan normaali, ehkäpä jopa hiukan helpompi. Kaikki töissä jne. Univajetta tuppaa tulemaan. En osaa näköjään nukkua enää päikkäreitä. Tässä vuorossa niitä kuitenkin tarvitaan. Eilen kävin nukkumaan suht ajoissa mutta en nukkunut noita päiväunia niinkuin en tänäänkään. Olo on kuitenkin ihmeen virkeä. Tulin juuri saunasta. Otin kahdet kunnon löylyt joten luulisi väsyttävän.

   Tuo isän pois meno sotki ilmeisesti mun olotilaa yllättävän paljon. Pitäisi taas saada itseään niskasta kiinni. Tulee syötyä liikaa ja liikuttua liian vähän. Vaallakin käynti on näköjään unohtunut. No onneksi tässä on vielä vajaa kuukausi aikaa päästä aikatauluun takaisin. Tästä se alkaa.

   Isä on muutenkin taas enemmän ajatuksissani. Huomaan ajattelevani mitä hän sanoisi ja miten hän sanoisi monia asioita. Etupäässä nämä tulevat mieleeni tv:tä katsoessa. Isälläni oli taito kommentoida asioita erikantilta kuin muilla. Usein aika erikoisesti. Minä oikein "kuulen" hänen äänensä ja äänensä painot ajatuksissani. Luonnollistahan se on. Olihan hän minun isäni ja minulle tärkeä ihminen. Kai tämä on sitä surun työstämistä.

   Kiitoksia vaan noista kommenteista tuosta lasityöstäni. Kiva jos miellyttää. Itseäni kehaistakseni täytyy sanoa, että minusta tuo työ on luonnossa vielä paremman näköinen kuin kuvissa. Nuo kuvat ei tee täyttä oikeutta sille. Noinkin ison tiffany työn tekemiseen menee aikaa aika paljon. Sitä ei tiedäkkään jos ei ole itse tehnyt. Ja ikävän kallista se on. Värillinen lasi on peevelin kallista. Rahaakin tuohon on uponnut aika paljon. Jos Viiru tai joku muu innostuu tuohon hommaan, niin varoitan rahan kulusta. Lasi siis maksaa maltaita. Ja työn tekemiseen kannattaa hommata tuo hiomakone joka näkyy jossain aikaisemmassa kuvassa(työhuoneestani). Ilman sitä ei homma maistu. Aivan liian työlästä ja hidasta hioa lasia käsin. Lasiveitsikin täytyy olla kunnollinen öljyllä täytettävä. Ja lasin sirujahan sitten löytyy vaikka mistä. Kuten jalkapohjista, kämmennistä ja sormista jne. Mutta rentouttavaahan se itsetekeminen on. Varsinkin jos suunnittelee työnsä itse. Onhan niitä valmiita kaavoja saatavilla mutta oma on aina oma.

   Nyt on veitsestä öljy loppu. Täytyy hommata lisää. Ennen ei voi muuta kuin suunnitella.

   Musana hiljaisuutta siis ei musaa