Tänään siis käydään tyttären luona. Viedään ruokaa koiruuksille. Onhan se mukava nähdä heitäkin. Viimeksi nähtiinkin isäni hautajaisissa. Olisihan se ollut kiva olla kotona ja tehdä kotihommiakin. Tuo lasityökään ei oikein edisty, kun tulee aina muuta hommaa.

   Eilen "lahdattiin" noita marmorirapuja. Niitä oli aivan liikaa ja ainakin kolmella oli uudet munaryppäät pyrstöjen alla. Kukaan ei huoli niitä edes ilmaiseksi.. Jouduimme siis tappamaan niitä noin 20 kpl. Ainakin yksi jäi vielä jäljelle. Säälihän se on, mutta minkäs teet. Ovat kovia sikiämään.

   Tuo paino on nyt sitten jämähtänyt totaalisen paikoilleen. Tosin laihduttaminenkin on jäänyt nyt  ja olen vaan katsonut, ettei lähde nousuun. Isän kuolema sekoitti jotenkin. En saa vieläkään mistään kiinni. On tyhjä olo. Tuo joulukin vielä tuppaa häiritsemään työkiireinä. Vapaa ajalla se ei meikäläistä paljon hetkauta. Otan sen rauhallisesti.

   Ei musaa aamu tuimaan