Tässä taas istun! Kirjoittamassa tylsästä päivästäni. Tänään ei todellakaan tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Töissä tosi rauhallista ja lunkia.

   Kiitos noista kommenteista. Kyllähän tämä välillä tosiaan tuntuu virtuaaliperheeltä. Saa neuvoja ja ohjeita. Otetaan osaa suruun ja iloon. Hyvä niin. Itsekin kirjoittelen rehellisesti itsestäni. En yritä olla muuta kuin sitä mitä olen. Tietenkään en kirjoittele ihan kaikkea, mutta en lisäilekkään mitään olematonta. Tämä on mun elämääni. Harmaata arkipäivää sellaisenaan.

   Kiitos Tohtorixille kadottamastani blogi osoitteesta. Näitä mokia aina silloin tällöin tapahtuu. En oikein ole sisäistänyt tietsikkaa oikein kunnolla. Osa kadottamistani sivuista jäi vielä kadoksiin, mutta kyllä mä ne hiljakseen löydän.

   Musana klassista