Mitään erikoista ei tänäänkään tapahtunut. Töistä taas yksi poissa ja jouduin ajelemaan päivällä ympäri kaupunkia. Samahan oli jo eilen. Ja ilmeisesti koko loppuviikon. Minäkun en taas tykkää autolla ajamisesta ollenkaan ja ei muuten tykkää tuo mun olkapääkään. Kaupunki ajo kun on kokoajan tuota vaihteen vaihtamista, niin se ottaa tuohon olkapäähän "mukavasti".

   Viikonloppuna onkin sitten ne hautajaiset. Viimeinen suvun vanhemmasta polvesta saatetaan hautaan. Taas kerran olen kantamassa. Tästä tulisi kohta jo rutiinia, jos semmoinen olisi mahdollista. Nämä ovat vissiin jo 7:net hautajaiset jossa olen kantamassa. Siihen vain ei ikinä totu. Aina se on yhtä hankalaa. Ainakin näin herkälle miehelle kuin minä. Tehtävä se kumminkin on. Nämä ovat siis tätini hautajaiset. Viimeinen isän puolelta. Se sukupolvi on siis siirtynyt rajan taakse. Meitä nuorempiakin on vähäsen. Sukunimeä on jatkamassa vain 2 poikaa. Tyttöjen mukanahan tuo nimi ei etene. Pieneksi meidän sukuhaara on mennyt.

   Musana sekalaista klassista