Viikonlopun vapaa siis alkanut. Tänään en ole ainakaan vielä nukkunut päikkäreitä. Jos sais vaikka ensiyönä unesta paremmin kiinni. Viime yön nukuin melko huonosti. Heräilin vähän väliä. Näin joitain omituisia unia ja olo oli hiukan tokkurainen. Puhelimen herättäessä olin aivan sekainen. Olin vissiin just pääsemässä syvenpään uneen. Eipä siinä muuta kuin ylös ja kahvin keittoon. Kello oli siis 03.20. 04.30 piti olla jo töissä ja olinhan minä. En hyväksy myöhästymisiä ollenkaan. Aikaisemmin voi lähteä jos työt on tehty, mutta myöhästyä ei saa. No nyt on taas tuo viikko ohi. Ensiviikolla on taas normaali työaika. Ehkäpä jaksaa paremmin. Eihän nuorempana nuo yövuorotkaan tehneet haittaa, mutta nyt keski-ikäisenä ei oikein tahdo luonnistua.

   Valittaakseni tarpeeksi täytyy vielä manata tuota olkapäätä. Sekin pirulainen vaivaa taas kun ilmat kylmeni. Ottaa välillä niin makeasti että. Tekis mieli välillä laittaa pois leikattavaks koko käsi olkapäineen, mutta mun tuurilla sinne jäisi kuitenkin joku haamusärky. Jos ensiviikolla vielä vihottelee, niin uudestaan vaan lääkärille. Särkylääkkeet loppuivat jo. Nehän olikin vaan kuuri luontoisesti otettavaksi. Pitää vissiin pyytää isompi erä, että voisi ottaa vain tarvittaessa. Joka iltahan sitä sitten joutuis ottamaan, eikä se niinkään onnistu. Kyllä mä sen tiedän. Kunhan vaan valitan. Ehkä se on parempi ettei ole enempää niitä lääkkeitä. Voisi tulla kiusaus ottaa niitä kerralla liikaa. Pääsis sitten tuosta jatkuvasta jomotuksesta irti.
 Älkää ottako tuota tekstiä vakavasti. Kunhan höpöttelen. Vaikka joskus tuo jomotus ottaakin kunnolla päähän.

   Viikonlopusta on luvattu kylmää. Mihinkähän sen ajan taas käyttäis kun ei oikein uloskaan tule mentyä. Musta on nykyään tullut kylmä arka. En viitsisi millään mennä ulos kun on vähänkin kylmä. Taidan olla tulossa vanhaksi. Samperi sentään. Pitää keksiä jotain piristystä. Kun saisi tuon vaimon lähtemään vaikka oopperaan. Se voisi piristää vähäksi aikaa. Tai sitten olen vaan loman tarpeessa. Onhan tuo lomakin tiedossa. Maalliskuussa viikko 11. Menen silloin tyhjentämään isäni asunnon lopullisesti. Sittenhän asunto meneekin myyntiin. Sekin elämän vaihe on sitten loppuun käsitelty. Lapsuuden kotikuntaan ei jää oikeastaan mitään siteitä. Ymmärtääkseni siskonikin harkitsee sieltä pois muuttoa. Sitten sinne ei ole muuta asiaa kuin turistina ja siellähän ei ole mitään katsottavaa. Yhdet rokki festarit vuodessa.

   No siinähän olikin vuodatusta kerrakseen. Kuka jaksoi lukea kaiken? Käsi ylös! Tuskin kukaan. Eikä mitään menettänytkään. Sainpahan purettua itseäni kunnolla. :}

   Musana Anna Netrebko (parhaillaan Ave Maria)