Siinähän tuo työpäivä taas hurahti. Oli ollut työkavereilla hommia. Minun lisäkseni oli poissa muitakin. Tänäänkin vielä puuttui useita. Elikkä sain taas aloittaa heti ajamalla ympäri kaupunkia. Olkapäästä täytyy sanoa vielä, että ei tykännyt ajamisesta. Töitä siis riitti ihan tarpeeksi. Kyllä rupesi tuntumaan taas siltä, että eläkepäivät olisi ihan kivat. Kun pääsis edes osapäiväiselle eläkkeelle. Mutta kun olen vielä siihenkin liian nuori. Harmi.

   Nyt olen siis kotona. Vaimo on työpaikan koulutuksessa. On tuokin. Ensin tekee 10-12 tuntista päivää ja sitten joutuu illaksi pakolliseen koulutukseen. Näitä iltoja on tosin vain muutama kerta kuukaudessa, mutta kun ottaa huomioon päivien pituuden tuntuu nekin kohtuuttomilta. Muutenkin kun ajattelee perhepäivähoitajien työtä, niin on ne aika kurjia. Päivät on pitkiä. Ei ole ikinä rauhallista ruoka- tai kahvi hetkeä. Aina joku hoitolapsi on pyytämässä vettä tai kuuluu huuto:"PYYHKIMMÄÄN!" Tai riitaa tai jotain muuta vastaavaa. Ei siis päivällä ole hetkeä hengahdys taukoon. Aina on ne lapset läsnä.  Ja monet vanhemmat eivät osaa sitä arvostaa. Aina mielessä ne omat lapset. Ei oteta huomioon, että niitä muksuja on hoidossa neljä. Ei vain heidän lapsensa. Ja usein tullaan hakemaan myöhässä. Sekin on  hoitajan vähästä vapaa ajasta pois. "Varastavat" toisen aikaa.

    No se siitäkin. Ei kai se paasaamalla parane. Joskus ottaa vaan päähän. En vaihtais työtäni kyllä tuohon.

   Musana Erik Satie