sunnuntai, 23. huhtikuu 2006
Aurinkoa
Tuli joskus mainuttua tuo työn alla ollut pöytä. Nyt se on jotenkin kunostettu. Tässä kuva siitä.
On nyt meidän takka huoneessa. Nätti kuin mikä. Ei tuop korjaus ollut ihan onnistunut. Vaatisi enemmän ja huolellisempaa työtä.
Susulle. En vain koe olevani vielä niin vanha, että ei kykenisi tälläisiin pikku hommiin. Kyllä sitä reilu 50.:sen pitäisi pystyä vielä käyttämään kirvestä ja sahaa. Sitä, ettei pystyisi on liian vaikea myöntää. Kyllä sitä pitää pystyä. Pitää, vaikka tulisi itku ja hammasten kiristys. ;) Samperi sentään, niinkuin isäukkoni olisi sanonut. Ja kyllä sitä aina jonkun verran pystyykin kun vain tahtoa riittää. Olen vain tullut myös mukavuuden haluiseksi. Nivelrikkoa on vain niin helppo käyttää laiskuuden selityksenä.
Musana Lizstiä
Kommentit