Näinhän se menee. No melkein. Kyllä mä kävin tuossa tekemässä vähän ruokaa. En osaa vain istua ja olla tai surfailla tietsikalla ympäriinsä. Kiitokset vaan kommentoijille. Mulla tuo ruokalautanen täyttyy muutenkin aina puoleksi kasviksilla jne. Punaisesta lihastakaan ei nykyään kelpaa kuin hirvenliha. Ja sitähän nyt onneksi on saatavilla hyvin rajoitetusti. Kyllä se on mennyt tuonne kala jalintupuolelle tuo lihan syönti. Ja sekin on vähenemääm päin. Nyt vaan täytyy pienentää annos kokoja entuudestaan. Vaikka kyllähän tämä liikkuminen työstä käy. Nuo portaatkin tänne alakertaan on hankalan malliset. Ei niissä saa kyynärsauvoja mukaansa millään. Täällä siis hyppään yhdellä jalalla je siitä tuo polvi ei tykkää. Mutta minkäs teet.
 
   Kerrotaanpa tuosta eilisestä päivästä hiukan lisää. Niksautin tuon nilkan siis noin klo 13.30. Noin klo 14.00 olin työpaikkalekurilla. Siellä ensin tietenkin laitettiin kylmää jalalleja se hiukan koholle. Kirjoitettiin muutama paperi ja sain lähetteen aluesairaalaan evästyksellä:" murtunut se on".. Siellä se piina sitten alkoi. Olin siellä klo14.45. Istuskelin 10 muun ihmisen kanssa kirurgisen polin odotushuoneessa. Ensimmäinen henkilö siitä porukasta pääsi sisään n. klo 15.45. Siis tunti mun tulon jälkeen. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin. Itse pääsin ekakerran sisään n. klo 16.30. Tosta ajasta en ole ihan varma. Taisi tuo ajantaju kadota jossain välissä. Olin sisällä 5-minuuttia ja röntgeniin evästyksellä:" murtunut se on ja todennäköiseti leikattava". Röntgenissä ei mennyt kuin 45 minuuttia. Ja sitten takaisin tuonne polille. Lääkäriin pääsin sitten uudestaan n. klo19.00 tai vähän jälkeen. Pois aluesairaalasta pääsin sitten ennen klo 20.00. Ei ollut onneksi murtumaa. Lääkäri oli sellainen nuori nainen ja hän sanoi vielä katsovansa röntgenkuvia jonkun kokeneemman kanssa. Antoi kuitenkin hyvin vakuuttavan kuvan ammattitaidostaan.

   Siis kyllähän tuohon aikaa kului. Sinne jäi vielä yksimies minun jälkeeni. Hän oli tullut ennen klo 12.00. Millä perusteella sitten ohitin hänet en tiedä. Hänen vammansa ei kyllä näyttänyt yhtä pahalta kuin minun, mutta ainakin hän pyysi särkylääkettä yhdessä välissä.

   No nyt sitten sinnitellään tässä kotona. Tietsikalta soi nyt Tchaikovsky. Olo on tällä hetkellä ainakin lähes kivuton. Kiitos Burana 400 kertaa puolitoista tablettia eli 600 verran. Sain noita mukaani sairaalasta. Kohta siirryn Voltairen rinnakkais lääkkeeseen. En muista nimeä. Sitä on taas 100kpl laatikko. Mitähän tuo vatsa tykkää näistä lääkemääristä? Just on loppumassa edellinen 100 kpl laatikko tuota samaa lääkettä jonka sain helmikuun lopussa. Enpä älynnyt kysyä lekurilta.(Tohtorix Apuva). Samaten meni hiukan ohi hoito ohjeet jos hän nyt kertoi niitä. Alkoi olla jo hiukan huikaseva olo. Olin syönyt viimeksi aamulla muutaman sämpylän aamupalana. En ehkä ollut ihan kunnossa tuossa loppu hetkillä.

   No se siitä. Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä, niinkuin sanotaan. Eletään tässä ja nyt.

   Musana siis Tchaikovsky(pähkinänsärkijä, joutsenlampi, 1812 alkusoitto,pienokonsertto jne.)