Eilinen meni sitten hämeessä. Käytiin kurkkaamassa sitä tyttären uutta asuntoa. Tilaa on kahdelle ihmiselle ja kahdelle koiruudelle. Kyllä siellä kelpaa elellä kunhan selviävät vaan veloistaan. Onhan kuitenkin selvää, oma tupa oma lupa. Vuokra asuntoa on vaikea kahden koiran kanssa saada. Tommonen rivari on ihan kiva.
   Tutustuttiin myös tytön opiskelupaikkaan ja nähtiin muita hänen tekemiään lasi- ja savitöitä. Kyllä tuo tytär on nyt aivan oikeassa koulussa. Siitähän voi tulla vaikka mikä kuuluisa muotoilia vielä.

   Ajeltiin sitten aivan Tampereelle saakka. Sinnne lasikauppaan, kun toi tyttö saa sieltä opiskelija alennusta. Sainpahan samalla ittelle hiukan halvemmalla muutaman terän tuohon hiomakoneeseen. Tyttö osti myös sulatuslasia itselleen. Tekee niistä pieniä koruja. Niitä olikin valmiina aika paljon ja hyvän näköisiäkin vielä olivat. Samalla reissulla tuotiin sitten poikakin eteläsuomeen sieltä käymään. Auttaa tyttöä muutossa, kun minä olen nyt tälläinen könkkö vielä tän koipeni kanssa.

   Kyllähän tuo reissu ottikin tuon koiven päälle aika rajusti. Kyllä lopussa sai jo purra vähän hammasta. Kivisti jo sen verran. Nyt ei onneksi ole niin paha kuin pelkäsin eilen illalla. Iski vaan tuo peevelin flunssa toden teolla. Kurkku on kipee ja nenä vuotaa, päätä kivistää ja väsyttää perhanasti.  Olo ei ole nyt kovin kiva. Mutta eiköhän tämä taas tästä.

   Tuo eilinen kuvatorstain kuva tuli heti mieleen, kun luin ton aiheen. Otinpa siis kamerankin mukaan sinne reissuun, että saisin tuon pyöreen kuvan otettua. Tyttären koiran häntähän se siinä. Koiruus itse ei vaan ollut oikein suostuvainen. Ainakun otin kameran niin häntä laski suoraksi alas.Useita kuvia joutui ottamaan ennenkuin onnistu.

   Ei musaa,
   kestä tää,
   mun pää.
   Haminankaupunkia
   se jäljittää