Kävin sitten tänään taas lekurissa. Pisti lisää sairista pariviikkoa. Jos koipi ei sitten ala olla kunnossa niin sitten matkataan ortopedille. Onneksi firman vakuutus maksaa. Aamulla koikeilin kävellä ilman tuota tukilastaa ja ei se oikein onnistunut.Tai kyllä mä kävelin, mutta töissä en olisi millään kyllä pärjännyt. Tässäköhän sitä sitten kesä meneekin? Kipeen koiven kanssa. Pyöräilemään en pääse. Voihan rähmä. Painokin alkaa taas pikkuhiljaa nousta. En pysty vähentämään syömistä millään tarpeeksi. Ja kokoajanhan on nälkä. Tiedätte kyllä tunteen. Kun vi..(anteeksi) Siis. Kun kokoajan ottaa päähän niin tekee mieli syödä. Ja tietenkin sitten vuoronperään makeeta(suklaata) ja suolasta. Ja tuloksenhan tietää.

   Kun nyt tuosta makeesta tuli puhe, niin täytyypä kehaista tuota vaimoa. Hän tietää kyllä mikä on mun kevään herkku. Meinaan raparperikiisseliä. Ensin syötiin jo yksi kattilallinen mansikkaraparperikiisseliä ja nyt just loppui mustikkavadelmaraparperikiisseli. Katsotaan mitä huomenna vaimo tekee. Naminaminami. Hän ei tee siitä liian makeaa. Vaan just sopivaa. Parasta kiisseliä mitä olen ikuna syönyt. Naminaminami!

   Nyt sitten vaan taas pitäisi keksiä jotain vaihtelua tähän sairasloman ratoksi. Olen lukenut. Olen surffailut netissä. Olen pelannut civiä kyllästymiseen asti. Olen tuijottanut tuota peevelin töllöä ihan liikaa. Jopa katsoin ylexin pop- konsertin ja se on jo melkoinen saavutus. Kohta taidan tulla vielä hullummaksi kuin olen ja se on paljon se. Olen kohta varmaan vaarallinen lähimmäisillekin.

   Niin ja lopuksi vielä. Onnea tyttärelle! Tänään taas tulee vuosia lisää. Jos satut eksymään tänne lukemisiin. Ja terkkui pojallekin. Sairiksella jatketaan.

   Ei musaa