perjantai, 16. kesäkuu 2006
S93.4, nilkannyrjähdys.ligamenttivamma?
Esimiehen reaktiot ovat olleet mielenkiintoiset alusta alkaen. -"Helvetti! Työvuorolistat meni uusiksi!" Tuo oli kuulemma ensireaktio, kun kaveri kertoi tapahtumasta. Kun minä tapasin esimiehen kahdenviikon kuluttua ja toin uuden sairaslomalapun, sanat oli täsmälleen samat. Ei kysymystä kuinkas minä voin tai jalkani jaksaa. Eikä sitä kysymystä ole tähän päivään mennessä kuulunut. Kerran on soittanut ja kysynyt tulenko töihin seuraavalla viikolla.Ei siis kertaakaan minkäänlaista myötäelämistä tai muuta merkkiä inhimillisyydestä. Vain voivottelua työvuorolistoista. Eipä voi paljon odottaa kyllä meikäläiseltäkään tulevaisuudessa koko työpaikka saati sitten esimies itse. Kaatukoon työtaakkansa alle mun puolesta.
Tekstissä nähtävissä itsensä purkamista. Tää paikalla olo alkaa ottaa jo niin pirusti päähän, että kohta tarvii vissiin pyytää lekurilta niitä "sinisiä ja punaisia" tabuja. No kyllähän tuo kirjoittaminen jo hiukan helpotti. Ei oikein viitsi vaimonkaan niskaan näitä tuntoja kaataa ja kyllä hän jo näiden vuosien jälkeen taitaa nähdä ne muutenkin.
No kyllä se olo taas helpottaa. Tälläisiä hetkiä aina välillä tulee.Huomenna on olo jo todennäköisesti aivan toinen. Kyllä se siitä, niinkuin Manu sanoisi. Elikkä voikukka tassuun ja pihalle istumaan taas huomenna. Kirja käteen ja kuuntelemaan naapurien nurmikon leikkuuta. Eipähän tartte itte tehä samaa. On hyvä syy jättää piha levälleen metsittymään. ;)
Ei musaa
Kommentit