Aika juoksee kirien. Ei meinaa perässä pysyä. Päivisin ei pahemmin mitään tapahdu. Lueskelen, katson töllötintä ja auttelen vaimoa lasten hoidossa. Jalka paranee vissiin koko ajan. En tiedä. Välillä on parempi. Välillä ei. Lähinnä kuinka tulee ottaneeksi särkylääkkeitä. Siitä se paranemisen tunne tulee.

   Noita hoitolapsia katellessa tulee ajatelleeksi kaikkea. Esimerkiksi hallituksen antamaaa hoitotakuuta alle 3-vuotiaille. Ajatus on mun mielestäni täysin järjetön. Sanon asiasta oman mielipiteeni vaikka tiedän monen ottavan tästä herneen nenäänsä. Alle 3-vuotiaat kuuluisivat mun mielestä vanhempiensa hoiviin. Yhteiskunnan vain pitäisi antaa siihen niille mahdollisuus. Huomatkaa... en sano että äidin, vaan jommankumman vanhemman, siis isän tai äidin hoitoon.Ja se kuuluisi vanhempien ottaa etuoikeutena eikä velvollisuutena. Nytkin tänään lauantaina meillä on täällä yksi alle 2-vuotias hoidossa. Vaikka kuinka leikittäisi ja hoivaisi ja ruokkisi ja nukuttaisi, niin yleisin lause on pikkuisen suusta: "Äiti tulee!" Ja katse suuntautuu ulko-ovelle. Tälläinen ei voi olla lapsen parhaaksi. Tämä sanottuna aivan yleisellä tasolla. En syyllistä tätä äitiä(ehkä hieman isää). Kyseessä on yksinhuoltaja äiti. Rahaa on saatava ja viikonloppu työstä sitä tulee enemmän. Lapsellehan on sama onko arki vai viikonloppu. Kunhan saa olla vanhempiensa kanssa.
 Yli 3-vuotiaat jo tajuaa paremmin, että kyllä se isä tai äiti tulee hakemaan ja tuon ikäiset jo kaipaavat kavereitakin. Niille hoito on monesti jo parempikin vaihtoehto. Tottuvat muihinkin lapsiin ennen kouluikää.


   No se siitä. Tämä oli vain mun mielipiteeni. Jatkan tuosta kasvatus vastuusta toisella kertaa.

   Minimaalin blogissa oli muistamisen kohdalla kuva mm. dioista. Kyllä mullakin niitä on muutama joskus kerääntynyt. Silloinkun tuli kuvattua enemmän.
  

   Osa noista on aivan täysiä. Osassa vähän vähemmän. Kyllä siellä vissiin muutama tuhat diaa on.

   Musana sekalaista klassista