Tosin mullehan sillä ei ole varsinaista merkitystä. Sairiksella ei viikonlopussa ole mitään eroa. Vaimolle vain ei nyt tulekkaan hoitolapsia. Alunperin kyllä yhden piti tulla mutta vesirokko päätti toisin. Siis eroa arkeen on ettei jaloissa pyöri muksuja ihmettelemässä kyynärsauvoja. Onhan sekin jotain.

   Olen aamun lueskellut yhtä kirjaa. Siinä pääasiat onkin. Syönytkin aamupalan ja juonut kahvit. Nyt tällä koneella. Lueskelen päivän blogipäivitykset ja surffailen muuten vain. Oiskohan aikuiskoulutuksen puolella jotain kiinnostavaa täälläpäin suomea. Tekis mieli vaihtaa alaa. Nykyinen ei pahemmin ole vuosiin enää kiinnostanut. Pakkopullaa pienen palkan eteen. Työajat suoraan pers...tä. Ei jää itsensä kehittämiselle muuta mahdollisuutta kuin itseopiskelu ja sekään ei tunnu sujuvan. Ja jossain välissä pitäisi huomioida  tuo parempi
puoliskokin. Hänenkin nykyiset työaikansa ovat myös sellaiset että oksat pois.

   Olo on aika saamaton. Tuo arcoxia lääke tuntuu väsyttävän meikäläistä aikalailla. Se mainittiinkin tuolla haittavaikutuksissa. Nostaa mokoma vielä verenpainettakin. Muutenkin on nyt koholla vähäisen liikunnan vuoksi. Eilen mittasin ja alapaine huiteli 100 yläpuolella. Ennen loukkaantumistani alapaine oli tuolla 85 paikkeilla. Tänään on myös vasenta kättä hiukan puuduttanut. En tiedä oliko osaa tuolla lukemisella. Nojailin käsivarsillani polviin ja asentona se ei ollut kaikkein paras. Täytyy tunnustella oloa ja katsoa sitten mitä tekee.

   Kuviakaan en ole nyt ottanut, saati käsitellyt. Kohta, jos on vaan mahdollista, niin ajattelin ottaa tuon kuvankäsittely oppaan ja tutkiskella sitä omien kuvien kanssa. Olen kerran nyt selaillut sen kirjan läpi ilman tietsikkaa ja nyt aattelin tutkia ihan kuvien kanssa. Jos oppis jotain. Epäilen kyllä. Tuo muisti ei oikein tunnu tällähetkellä oikein pelittävän

   Masentavaa luettavaa tämänpäiväinen kirjoitukseni. Mutta...Elämä on... tällä hetkellä.

   Musana virsiä