Se alkaa sitten loppua. Tämä vuosi. Minulle tämä vuosi oli kutakuinkin samanlainen kuin aikaisemmatkin. Noin yleisesti ottaen.

   Päällimäiseksi tietenkin jäi tuo nilkan sijoiltaan meno. 7 kuukauden sairasloma joka jatkuu vielä vuodenvaihteen tuolle puolelle. Kipeä se nyt on ollut kävellessä tämänkin aamun. Aiheuttihan tuo lievää, sanoisiko nyt sitten masennusta, vai onko tämä vain puhdasta saamattomuutta. Ehkäpä jälkimmäistä. Olisi ollut aikaa tehdä vaikka millaisia lasitöitä, mutta tekemättä jäi. Kai tuo aika meni pääasiassa vaimon auttamisessa. Tai sitten vaan ihan olemisessa. En tiedä. Ja onko enää väliäkään. Siis lievää apatiaa kai se aiheutti.

   Toinen muistoihin jäävä asia on tuo isän pois meno. Eihän se nyt ollut enää yllätys ja tiedän hänen itsensäkin toivoneen sitä. Surua se kuitenkin tuottaa ja kaipausta.

   Muuta kai tästä vuodesta ei oikeastaan käteen jäänytkään. Iloa aiheutti tuo omien lasten elämän seuraaminen. He osaavat nauttia elämästään. Ja sehän on ihan oikein. Ainahan sitä on vanhemmilla huoli lasten pärjäämisestä. Varsinkin nuo rahatilanteet huolestuttavat. Henkinen puoli tuntuu olevan hyvällä tolalla heillä. Ja toivottavasti he kertovat ongelmistaan jos niitä on. Sitä vartenhan me vanhemmat ollaan että autetaan jos on tarvetta.

      
                    - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

  

   Ja kohta alkaa se uusivuosi. Vuosi 2007. Siltäkään en nyt erikoisenpaa odottele. Samaa harmaata arkea se kai on. Tuon nilkan jos nyt jonkillaiseen kuntoon saisi. Töihin ajattelin yrittää mennä loppiaisen jälkeen. Jos ei kestä niin ei kestä ja jatketaan sairista sitten. Eläkkeelle eivät kuitenkaan päästä. Liian nuori vielä siihen.

   Muuta erikoista ei kai sitä olekaan odotettavissa. Töistä olen kuullut huhuja sen verran, että säästää pitäisi. Se varmasti aiheuttaa paineita työntekijä vähennyksiin. Minä alan varmaan tämän pitkän sairiksen ansiosta olla vähennettävien kärkikastissa. Lisäksi olen vissiin niitä kalliinpaan työtekijä kastiin kuuluvia hiukan isompien palkkojen ja pitkien lomien takija. Mun palkka on siis oikeesti ihan pieni, mutta nuoremmilla on vielä pienempi. Ja heillä on myös lyhyemmät lomat. En tiedä sitten. Melkeinpä salaa toivoisin niitä potkuja. Enhän minä edes pidä työstäni vaan teen sitä ihan palkan takia. Jollainhan sitä pitää itsensä elättää. Eihän ne tietenkään anna suoria potkuja. Kyllä nuo herrat ovat niin "fiksuja", että keksivät jonkun muun keinon päästä irti meistä "kalliista"  työntekijöistä.

   Tuosta siis voi päätellä etten odota tulevalta vuodelta mitään ihmeellistä. Ehkäpä toivon vain pientä ihmettä.

   Musana edelleen virsiä sinfonisesti