Eilinen meni taas lauantain tavanomaisesti. Leivarissa oli tuli ja  paistoin pari pellillistä sämpylöitä ja arkipullia. Vaimo teki pari piirakkaa. Ruokaakin valmistettiin pitkälle ensiviikkoon.Tosin myös herkuteltiin. Aurajuustolla täytettyjä herkkusieniä, Broileria tummalla riisillä. Kasviksinä uunissa kypsennettyä kukka- ja ruusukaalia. Ja valkoviiniä. Jälkiruokana omenamustikka-piirakkaa vaniljajäätelön kera. Ja kyllä oli hyvvää!

   Tuossa leivaria lämmittäessä aattelin, että tuollainen leivinuuni pitäisi olla jokaisessa omakoti talossa. Sähköä säästyisi paljon. Se on kyllä erittäin tehokas lämmittäjä. Tuo ilmalämpö pumppu jää kyllä toiseksi. Oikeastaan oli sekin turha hankinta. Melkein. Kyllähän se puhdistaa ja kierrättää ilmaa ja tasaa lämpötila eroja. Ja on sen lämpö miellyttävämpää kuin sähköpattereiden. Kaipa sekin sitten ajaa paikkansa. Patterit ei ole vielä olleet sen hankinnan jälkeen päällä ollenkaan. Niistä katkaistiin virta kokonaan katkaisijasta pois.

    Kiitoksia teille hyvät lukijat noista kommenteista. Tuota aikuisten satua kirjoittaessa oli ainakin mulla itsellä hauskaa. Siis sehän on lähes täyttä mielikuvitusta muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Tuo uimaranta on tosiaan ollut olemassa saunoineen ja kivineen eräässä pikkukaupungissa. Ja tuo tupakanpoltto kohtaus meni lähes tuolla tavalla todellisuudessakin. Ja tuo tytön "isku" repliikki on myös totta. Saatoin hänet myös mökilleen käsikädessä. Meillä oli oikein hauska ilta. Toistakertaa en häntä enää tavannut. Ilta oli hänen viimeinen viikonloppu tuossa kaupungissa. Koko perhe muutti muualle. Harmi...tai sitten ei.
   Eikä tuota tarinaa voisi kertoa enempää. Siitä menisi sen idea. Täytyyhän sitä jättäää lukijoillekin jotain ajateltavaa.

   Tuossa muutama päivä sitten tuli blogilla 2- vuotta täyteen. Blogini on muutanut muotoaan koko ajan. Ensin tämä oli vain tuollaista kirjoittelua ja itsensä purkamista. Sitten tuli tuo kuvaus mukaan. Valokuvatorstai vei mut kokonaan. Olenkohan ottanut osaa jokaiseen kuvatorstain haasteeseen. En ainakaan suoraltakädeltä muista yhtään haastetta jääneen väliin.
   Nyt on tullut mukaan tuo kirjoittelu. Sitähän minä en koskaan ennen ole harrastanut. En edes kirjeiden muodossa. Onhan tuo ihan mukavaa. Kunhan vielä osaiskin sitä. Kyllä sitä kateellisena lukee useiden muiden kirjoittelua. Joilla on taitoa ja asiaa kirjoituksissaan. Mutta räpelletään mukana. Eihän kenenkään ole pakko lukea näitä sepustuksiani. Täällä blogistaniassa on niin helppo valita mitä lukee. Ja jokaiselle kyllä löytyy itseään kiinnostavaa luettavaa.

  
   Musana Viikate