Ajattelin huomenna kokeilla tuon nilkan kestävyyttä työ elämässä. Kyllähän se vielä kipunoi välillä. Esimerkiksi tuon toissapäiväisen päivälenkin jälkeen. Kyseinen joki missä silloin kävin virtaa melko syvällä uomassaan ja rinne on aika jyrkkä. Sen kun siinä muutaman kerran menin ylös-alas ja rinnettä pitkin talssin, niin kai se rasittikin jo aika paljon. Tosin mun työssä nilkat on välillä aika kovilla. Liikutellaan kuitenkin välillä parisatakiloisia rullakoita parikin kerrallaan käsin ilman mitään apulaitteita. Onhan niissä toki pyörät alla mutta osassa aika huonot ja rikkinäiset. Lisäksi kannan myös painavia paketteja jotka parhaimmillaan painavat 25-30 kiloa kipale. Ja kaikki muukin aika ollaan lähes kokoajan seisaaltaan. Sittenpä näkee kestääkö tuo nilkka.

   Sairis kesti sitten tuon 8 kuukautta. Työkaverit on jo menettäneet uskonsa mun töihintulon suhteen. Elikkä pääsen yllättämään heidät. Kuinkahan paljon on asioita ehtinyt muuttua? Joitakin muutoksia tiedänkin. Ja tiedän porukan olleen ainakin välillä hemmetin pahalla tuulella. Talon pitäisi kuulemma taas säästää ihan tajuttoman paljon. Elikkä budjetti on tehty pienemmäksi kuin ennen ja on tiukka. Kunpa pääsisi eläkkeelle.

   Tänään en tehnyt paljoakaan. En siis oikeastaan mitään. Vaimolle tuli jo eilen hoitolapsi hoitoon hänenkin lomansa jälkeen ja minä yritin vain hiukan autella häntä laskeutumaan taas työelämään 3 viikon jälkeen. Muu aika meni ihan vaan ollessa, lukiessa ja tv:n töllöttämisessä.


   Musana Anna Netrebko