Heräsin juuri päiväunilta. Painuin sänkyyn jo ennen kahta ja nukahdin samantien. Elikkä nukuin yli 3 tuntia yhtäsoittoa. Saas nähdä kuinka saan unenpäästä kiinni illalla. Tosin tuota univelkaa olikin jo muodostunut aika paljon. Keskimääräisesti olen viikolla nukkunut alle 6 tuntia vuorokaudessa tällä viikolla. Ehkäpä tämä oli tarpeellinen nollaus.

   Nilkka on kipuillut hiukan pitkin viikkoa ja pakkaset sai nyt myös nuo sormien nivelet ja ranteet mukaan tuohon samaan olotilaan. Ja jos joku väittää, ett'ä kipuun tottuu niin vetäköön v.. öh... hupun päähänsä. Vaikka kipu ei olekkaan kovaa niin kyllä se jatkuvana jäytää hermoja.

   Töissä tänään yksi nuorempi kundi rupesi puhelemaan nykyajan lihavuudesta ja limsan juomisesta. Kysyi meikäläiseltä entis ajan limsanjuonti määristä. Elikkä oliko meikäläisen lapsuudessa limsaa tarjolla kuten nykyään. Ja eihän sitä ollut.
 
  Siispä hiukan muisteloita lapsuudesta aiheena limonadi:
   Eihän sitä silloin saatu kuin harvoin. Meillä kun oli viisi lasta ja ainoastaan isä kävi työssä, niin rahakaan ei olisi riittänyt. Meillä oli ainoastaan kaksikertaa vuodessa moista herkkua. Elikkä jouluna ja pääsiäisenä( isä ortodoksi). Kävimme  muutamapäivä ennen juhlaa ostamassa korillisen limonadia. Jokainen lapsi sai valita itselleen omia suosikkejaan. Valiokoima oli silloin "laaja". Keltaista Jaffaa, punaista Jaffaa ja sitruunasoodaa. Myöhemmin tuli sitten vadelmalimsaa ja omenaporetta ja muita mitä ne nyt olikaan. Cociskin jossain välissä. Noita sitä sitten juotiin juhlapöydässä ja juhlalta se tuntui. Isälläkin oli silloin olutta. Ja tietenkin snapsit. Mekin lapset saatiin aivan pienet votka snapsit jo neli-viisi vuotiaina. Sen verran, että huulia kastettiin ja tuntiin itsemme tärkeiksi. Juhla oli todellista juhlaa.

   Se muisteloista. Nykyään lapsilla on limonadia aina saatavilla ja valikoimaakin riittää. Onkohan juhlat enää yhtä juhlavia kuin silloin ennen muinoin.

   Kiitos kommenteista. Susun ja Reiskan saunareissu meni siis ihan hyvin. Mitä nyt Reiska mäyhäsi hiukan Susun blogin kommentoineissa. Tyytyväisyys taisi olla sielläkin kommentoinnin takana. Susu ainakin otti mukavan rennosti.  Ja oikein mainosti tuota kirjoitusta omassa blogissaan. Kiitoskaunis hänelle!


   Musana Viikate