Suomalainen päiväuni


   Kaunis kesäpäivä ja suuntaan kanoottini läheistä saarta kohti. olen melonut jo muutaman tunnin rauhallista vauhtia ja hartiat kaipaavat lepoa. Rantaudun ja asetun varjoon polttavalta auringolta. Kuuntelen vienoa suhinaa puiden latvoissa. Silmäni sulkeutuvat ja jään uneksimaan suomalaista päiväunta. Kunpa voittaisin lotossa!

   Miljoonat voitettuani talssisin työpaikalle ja sanoisin esimiehelle suorat sanat hänen johtamis tavastaan. Haukkuisin hänet pahanpäiväisesti kaikkien muiden kuullen. Aukoisin päätäni nille työkavereille joista en ole ikinä pitänyt. Ja tarjoisin läksiäis kahvit. Sanoisin itseni irti ja kävelisin ulos ja olisin vapaa. Vapaa pakollisesta työstä. Vapaa ikävästä työstä. Olisin vapaa. IHANAA!!!

   Ostaisin omakoti talon Saimaan rannalta ja päivät viettelisin kalastellen, lukien kirjoja, katsoen leffoja hienosta kotiteatterista, kuuntelisin musiikkia kalliista stereoista ja olisin tekemättä mitään. Kesät olisin mökillä. Tarpoisin metsissä vailla huoltapäivää.  Ostaisin uuden kalliin auton. Kaikilla herkuilla tietenkin. Ihan vaan naapurien kiusaksi. Useimmiten ajelisin kuitenkin taksilla. Eihän sitä kännisssä kuitenkaan saa ajaa. Vaikka olisihan sitä rahaa maksaa sakotkin. JESS!!!

Matkustelisin ulkomailla. Pääsisin kaikkiin niihin taidemuseoihin joista olen aina vain haaveillut. Kiertäisin koko maapallon. AAAAH!!!


   Tai sitten heittäytyisin tosi pihiksi ja jatkaisin töissä kertomatta kenellekkään. Olisin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nauraisin partaani, että muut on töissä pakosta, mutta minä vain muiden kiusaksi.  Vaatteitakaan en ostaisi vaan käyttelisin vaan vanhoja rytkyjäni ja haisisin pahalle. HÄHHÄHHÄÄ!!!!


   Sitten herään taas Todellisuuteen. Nousen ylös ja melon takaisin mökille ja pakkaan tavarani autoon. Huomenna on taas työpäivä.


   Jälkikirjoitus: Tämä kirjoitus siis oli puhdasta fiktiota! Ei minun todellista unelmaani!... 
   Tai ei sitä tiedä. ;)


   Musana PMMP