Keski-ikänen mies 4

                                                           osa 4 kävelyllä


Keski-ikänen mies nousee ylös musiikin loputtua ja tuntee itsensä virkeäksi ja levänneeksi. Hän laittaa kaminaan lisää puita ja vedon aivan pienelle. Hän laittaa jalkaansa kumisaappaat ja päälleen ulkotakin. Ottaa kuistilta mukaansa siiat ja lähtee kävelemään mökiltä pois johtavaa tietä. Hän kävelee rauhallista tahtia katsellen koko ajan ympärilleen havannoiden luontoa. Välillä hän pysähtyy tarkkailemaan kuusen latvassa istuvaa lintua, välillä tarkastelemaan tiellä olevia hirvenjälkiä. Hän astelee varoen aiheuttamasta yhtään meteliä arvostaen luonnon rauhaa.

Saapuessaan peltoaukealle hän säpsähtää kahta muutosta myöhästynyttä kurkea jotka nousevat lentoon ja suuntaavat kohti etelää. Hän katsoo niiden perään paikallaan seisten ja hymyillen itsekseen. Tämä on luonnon omaa aluetta. Tätäkään peltoa ei ole enää muutamaan vuoteen viljelty. Hän nauttii kun luonto valtaa takaisin omaansa. Tälle peltoaukealle joka avautuu molemminpuolen tietä on jo nousemassa uusi sekametsä. Tämän aukean on joskus aikoinaan esi-isämme raivanneet hiellä ja kovalla työllä. Nyt kun se on jäänyt muutamaksi vuodeksi koskematta niin luonto ottaa omansa takaisin.

Mies on nyt hyvän tuulinen ja hymyilee itsekseen. Hän jatkaa matkaansa ja saapuu vihdoin asutulle talolle. Hän koputtaa ja astuu sisään. Vaimon sisko tulee vastaan ja mies halaa häntä kuten aina ennenkin. He halaavat aina kohdatessaan ja erotessaan. Isosiika laiteaan pakkaseen ja pienemmän siian keski-ikäinen mies antaa naiselle pakastimen vuokrasta. Yksi siika on vielä mökillä odottamassa valmistusta ruuaksi. Nainen ja hän istuvat sohvalle ja juovat oluet jutustellen keskenään.

Keski-ikäinen mies kiittää ja lähtee jatkamaan matkaansa läheiselle lammelle. Lampi on jäässä ja siellä on aivan hiljaista. Aurinko paistaa ja on tyyntä. Mies katselee ympärilleen ja kääntyy takaisin mökille päin. Rauhallisesti kävellen hän kulkee samaa reittiä. Puolessa matkassa hän siirtyy umpimetsään ja jatkaa matkaansa siellä varoen risuja ja oksia. Hän saapuu järvenrantaa. Seisahtuu katselemaan järven jäätyneelle selälle. Istuu puunkannolle ja on hiljaa ja kuuntelee hiljaisuutta. Luonto ei päästä mitään ääntä. Ihmisiä ei kuulu eikä näy. Mökkiläiset ovat poissa ja paikalliset asukkaat omissa töissään. Tänne korpeen harvoin eksyy ketään tähän aikaan vuodesta. Vielä ei ole ympärivuoden asuttavat mökit valloittaneet näitä kulmia. Mutta keski-ikänen mies tietää näinkin käyvän ja sitten on se ihana hiljaisuus ja rauha katoava, Tulevat mönkijät ja talvella moottorikelkat. Silloin hän tuskin enää viitsii tulla näillekkään seuduille. Tärkein on silloin poissa. Rauha ja hiljaisuus. Nykyihminen ei enää osaa arvostaa tälläistä. Se melskaa ja pauhaa ja on olevinaan luonnonherra. Mikä tappio ihmiskunnalle. Stressi synytyy juuri tuosta ainaisesta turhasta touhuamisesta ja melskaamisesta. Hijaisuus ja rauhoittuminen poistaa stressin. Nykyihminen ei osaa arvostaa yksinäisyyttä ja rauhaa.

Keski-ikänen mies nousee ja jatkaa matkaansa rantaa pitkin mökilleen. Mökin piipusta nousee valkoinen savukiehkura. Hän tietää mökin olevan lämmin.

390031.jpg


390032.jpg



Musana Blackmore's night