Kohtalon teema

Muikku istui bussissa ja luki vielä tulostamastaan sähköpostiviestistä ohjeita. Kalmantie 1. Onpa osoite. Ainoa talo koko tien pätkällä. Ja miksikähän bussikuski oli katsonut oudosti ja kysynyt, että olisiko hän varma että haluaa jäädä siinä pois. No olihan hän. Allyalias oli antanut tämän osoitteen. Tosin olihan Ally nyt maininnut viestissään, että talon ja tontin ulkonäköä ei kannattaisi säikähtää. Ja hän oli vielä maininnut, että ulko ovi ei ole lukossa jos hän ei kuule ovikellon soittoa. Sisään vaan.

Bussi pysähtyi tien reunaan. Kuski katsoi Muikkuun ja nyökkäsi. ”Tässä se nyt on. Oletko nyt ihan varma osoitteesta? 10 km säteellä ei asu ketään. Ei uskalla.” Mukku hymyili, kiitti ja nousi bussista ulos. Bussi jatkoi matkaansa.

Muikku katseli ympärilleen. Isosta tiestä erkani kapea tie, enempikin kuja. Tienviitassa luki ”kalmantie”. Hyytävä nimi totesi Muikku lähtiessään kulkemaan kujaa pitkin. Kujan päässä näkyi vanha iso tornimainen rakennus. Ympärillä kasvoi valtavia varjostavia kuusia. Rakennus oli niiden varjossa kuin aina olisi pilviverho varjostamassa sitä. Muikku lähestyi nyt hieman epävarmempana rakennusta. Mieleen tuli Allyn murhakirjoitukset. Tuossa ympäristössä varmasti alkaa tullakin outoja tarinoita mieleen hän mietti.

Hän saapui rautaportille joka narisi epämiellyttävästi auetessaan. Muikku käveli hiekkatietä kuusien varjossa valtavan parioven luokse. Ovenpielessä roikkui paksu samettiköysi, ovikellon naru. Hän veti narusta. Ta ta ta taa! Beethoovenin kohtalonsinfonian tutut alkutahdit kaikui ulos asti. Muikku kokeili ovea ja se aukeni kevyesti ja ääntä päästämättä. Hän astui sisään isoon halliin. Ketään ei näkynyt. Vain tuon teema soi vielä toistona. Se toistui toistumistaan toiselta puolen hallia. Muikku käveli ääntä kohden. Se kuin olisi kutsunut luokseen ja seuraamaan. Hän astui pitkään käytävään jossa oli paljon ovia. Yksi oli kauenpana auki ja sieltä kuului tuo kohtalon melodia. Hän asti varovasti käytävään ja muutaman askeleen otettuaan kuuli kun takana käytävän ovi kolahti kiinni. Hän kääntyi ja kokeili ovea. Se oli lukossa. Hänelle tuli entistä selvemmin mieleen Allyn murhatekstit ja omat kirjoituksensai Saara Siltasesta. Ei kai vaan tämä ollut ansa.

Muut ovet olivat lukossa käytävässä ja hänen täytyi jatkaa matkaansa avointa ovea kohti. Hän kulki hiljaa ja huuteli välillä Allyaliasta. Hän tuli oven kohdalle. Muikku astui varovasti sisään huoneeseen ja näki naisen seisovan veitsen kanssa keittiöpöydän ääressä. Muikku tervehti ja nainen kääntyi hymyllen veitsi koholla häntä kohti. ”Tervetuloa! Löysithän tänne hyvin”, Allyalias sanoi hymyillen. ”Haluatko drinkin?” hän kysyi hymyillen, ”pidetään hauska ilta. Tein jo voileivat valmiiksi. Syödään kalaa myöhemmin. Olohuoneessa muut jo odottavatkin meitä”, ja hän avasi toisen oven jonka takaa kuului tanssimusiikkia ja porukkaa oli enemmänkin.

Musana Romeo ja Julia