Saaressa


Riku meloi tyynellä järvellä kanootillaan. Aurinko paahtoi ohuen pilviverhon takaa nousten kohti ratansa korkeinta kohtaa. Ilma oli kuuma. Hän saapui pienen saaren luokse, kiersi sen ympäri ja totesi sen ihanteelliseksi leiriytymiseen. Hän ohjasi kanoottinsa matalaan kohtaan ja veti sen rannalle. Otti mukaansa teltan ja löysi mieleisensä paikan sille puiden varjosta. Hän otti vielä kanootista onkensa ja matopurkin ja istahti matalalle laakealle rantakivelle. Se oli kuin tehty istumista ja onkimista varten. Hän istui siinä shortseissaan ilman paitaa. Hän oli hoikka poika ja jotkut sanoivat häntä myös komeaksi. Riku laittoi madon koukkuun ja heitti sen järveen. Nyt hän nautti kesälomastaa. Hän oli vapaa.

Riku havahtui mietteistään melonnan ääniin. Saaren takaa tuli kanootti. Kanootissa istui nuori Rikun ikänen tyttö. Tytöllä oli muutaman sentin mittainen vihreäksi värjatty pystytukka. Kanootin tullessa lähemmäksi tyttö huomasi Rikun ja lopetti melomisen. Kanootti liukui lähemmäksi ja tyttö pysäytti sen lopuksi melalla paikoilleen. ”Tuleeko kalaa?” tyttö kysyi Rikulta. ”Kalaako? Tähän aikaan päivästä? ”No ei tietenkään”, vastasi Riku nauraen. ”Miksikäs sitten ongit? Saakos kysyä?” tyttö uteli ja hymyili huvittuneena. ”Pitäähän sitä jokin syy olla jouten istumiseen”, vastasi Riku samalla tarkistaen koukkua. ”Häiritsenkö minä?” tyttö kysäisi. ”Et ollenkaan. Mukavahan se on jutustella”, vastasi Riku ja laski koukun matoineen takaisin veteen. ”No hyvä sitten”, tokaisi tyttö ja meloi rantaan, veti kanootin Rikun kanootin viereen maihin. Otti kanootista ongen, ja matopurkin. Käveli Rikun luokse ja sanoi: ”Teeppä tilaa”.Hän tunki itsensä Rikun viereen ja laittoi madon koukkuun ja heitti sen veteen. Riku katseli tyttöä tämän touhutessa. Tyttö oli hoikka ja jäntevä. Hänellä oli shortsit ja hihaton t-paita päällään. Mukavan tuntuinen tyttö mietti Riku ja antoi tilaa. He istuvat vierekkän kyynärpäiden koskettaessa toisiaan. ”Sulla on aika tilava teltta ja se on hyvällä paikalla”,tyttö totesi katsellessaan ympärilleen. ”Joo, se on kolmen hengen teltta. Onhan se iso yhdelle, mutta minusta se on mukavanpi. Onpahan tilaa”. ”No hyvä. Eipähän tartte mun pystyttää omaani. Tuohon mahtuu hyvin kaksi nukkumaan” totesi tyttö ja katsoi Rikuun. ”Mun nimi on muuten Misu. Siis oikeasti Miisa, mutta Misuks mua kaikki sanoo” . Samalla tytön ongen koho katosi veden allle ja tyttö nosti ahvenen ylös. Samassa jo Rikullakin nyki ongessa ja molemmat alkoivat nostaa pieniä ahvenia. Syönti tyrehtyi yhtänopeasti kuin oli alkanutkin.

”Niin, mä olen Riku”, esitteli poika itsensä ja jatkoi: ”pitäisköhän haukata jotain”. Misu nousi ja haki muovikassin kanootistaan ja alkoi kuoria perunoita ja porkkanoita. Riku perkasi ahvenet ja alkoi kasata nuotiota. Kaikki kävi nopeasti ja yhteisymmärryksessä. Misu laittoi paistinpannun nuotiolle. Paistinpannulle hän laittoi voita ja lisäsi peruna ja porkkana suikaleet sinne. Riku kuori ja pienensi sipulit ja katsoi kysyvästi Misuun. Misu vain nyokkäsi ja hymyili. He touhusivat yhdessä sanaakaan sanomatta kuin olisivat aina tehneet näin. Suikaleiden alkaessa olla kypsiä he laittoivat joukkoon vielä ahvenet. He jutustelivat kaikessa rauhassa ruuan valmistuessa. Ruuan kypsyttyä he söivät hyvällä ruokahalulla välillä vilkuillen toisiaan.

Syötyään Riku heittäytyi tasaiselle rantakalliolle pitkäkseen ja Misu tuli viereen ja laski päänsä Rikun käsivarrelle. Hetken torkuttuaan Misu nousi istumaan ja sanoi: ”Eiköhän mennä uimaan”. Samantien hän vetäisi shortsit ja paitansa pois ja juoksi veteen. Riku katsoi häntä ja totesi tytön ottaneen aurinkoa alastomana ennenkin. Hän riisui shortsinsa ja juoksi perään. He uivat aikansa ja nousivat rannalle. Riku kävi taas selälleen kalliolle ja Misu tuli hänen vierelleen. Riku käänsi päänsä kohti Misua ja heidän kasvonsa olivat aivan vastakkain. Misu suuteli Rikun nenänpäätä. Riku vastasi suutelemalla Misua ja samalla he jo painautuivat alastomina kiihkeästi toisiaan vasten.

Illan alkaessa hämärtyä he menivät uudestaan uimaan ja kisailivat vielä vedessäkin. Noustuaan rannalle ei kumpikaan etsinyt vaatteitaan vaan istuutuivat onki kivelleen alastomia. Siinä he istuvat toisiinsa nojaillen katselemassa auringon laskua. ”Oiskohan aika mennä telttaan nukkumaan. Täällä itikat syö”, totesi Misu ja avasi teltan vetoketjun ja konttasi teltaan. Riku meni perässä ja vetäisi teltan vetoketjun kiinni.

Aamulla he nousivat ylös ja aloittivat päivän aamu-uinnilla. Aamukahvin jälkeen Misu alkoi pakkaamaan omia tavaroitaan kanoottiinsa. Riku vaistosi Misun olevan surullinen ja niin oli hän itsekin. ”Tavataanko me vielä?” Hän kysyi Misulta. ”Mä jo pelkäsin ettet sä kysykkään. Onkos sulla kannykkää? Misu kysyi ja otti omansa esiin. Riku antoi numeronsa. Misu paineli kännykkänsä numeroita ja Rikun puhelin soi. Samassa Misu jo sammutti oman puhelimensa ja sanoi: ”Pallo on sinulla”. Hän käveli Rikun luo ja antoi suukon, nousi kanoottiinsa ja meloi pois.

Riku pakkasi omat tavaransa ja alkoi meloa mökkiä kohti. Puolentunnin melomisen jälkeen hän otti kännykkänsä esiin ja soitti Misulle. ”Mä jo ehdin aatella ettet sä soitakkaan. Mulla on ikävä sua”, vastasi Misu välittömästi puhelimen soitua aivankuin se olisi ollut valmiina hänen kädessään. ”Niin minullakin sua”, sanoi Riku...

Riku jatkoi melomista ja ajatteli ihanaa iltaa ja yötä. Ääneen hän sanoi itselleen: ”Siinä taisi mennä tämän pojan vapaus... Mutta menköön.”



Musana Tchaikovsky