Aleksi ja Liisa 3

     Ed. osat: 1/17 , 2/17


Lauantai 13.11.1976



Kirjoitan nyt eilisistä tapahtumista. En illalla enää ennättänyt. Meillä oli koululla bileet. Liisalla oli viulunsoitto harkat Hesassa. En itse olisi halunnut mennä ilman Liisaa, mutta Liisa oikeastaan käski. Emme kuulemma saa sitoa toisiamme liikaa. No minä menin sitten. Ei olisi pitänyt.

No kyllähän minä hiukan tanssinkin ja olin pääasiassa Merjan, Kallen, Seijan ja Pertin kanssa. Mutta tietenkin siellä oli myös Miia. Miia on jahdannut minuakin jo useamman vuoden. Niinkuin muitakin poikia. Onkin melkein jo kiertopalkinto. Miia dokaskin koko illan. Suuttui pirusti kun en tanssinut kuin yhden tanssin sen kanssa. Toinen olisikin ollut hidas ja kännissä olevan kanssa se olisi jo liikaa minulle. Varsinkin Miian kanssa. Hän se haki mut tanssimaankin. En oikein voinut kieltäytyäkään. Eihän se olisi kohteliasta. Ja Liisakin on mustasukkainen Miiasta. Ei kenestäkään muusta. On kuullut muiden kertomana että Miia on jahdannut mua.

Miia nosti hemmetimmoisen äläkän kun lopetin ensimmäiseen tanssiin. Se huusi ja haukkui mut ja Liisan kaikkien kuullen. Järkkärit heitti sen ulos. Niiden olisi kuitenkin pitänyt järjestää sille kyyti kotiin. Oli se Miia niin kännissä ja ulkona oli kova pakkanen.

Mä olin vielä vähän aikaa ja läksin sitten pois. Meni viimeinenkin fiilis noista bileistä. Kävelin kotia kohti kun huomasin sitten Miian. Se istui hangessa ja oli kadottanut takkinsakin jonnekkin. Ja se ryyppäsi vielä viimeisiä tippoja pullostaan. Ei se pysynyt enää tolpillaan. Pakkohan mun oli mennä auttamaan sitä. Se asuu samalla suunnalla kuin mäkin. Raahasin sen kotiportailleen kainaloista. Se yritti välillä lääpiä mua ja kehui kovasti kuinka hyvä herrasmies mä olin ja kuinka se rakasti mua. Minä laitoin sen istumaan portaille ja soitin ovikelloa ja menin kauemmas näkymättömiin katsomaan, että joku ottaisi sen sisään. Sen mutsi tuli hetken päästä ovelle ja vei Miian. Huuteli se siinä onko muita näkyvillä. Minä menin kotiini. Toivottavasti kukaan ei nähnyt. Liisa ei varmasti tykkäisi tästä.


                       ****************************************************


Aleksi nosti päänsä päiväkirjasta ja kuunteli. Liisa nukkui sohvalla. Kaksoset nukkuivat lastenhuoneessa ja oli rauhallista. Hän käveli keittiöön ja otti omenan ja muisteli menneitä. Liisa tuli perässä ja katsoi kysyvästi. ”Mitä mietit?” hän kysyi. ”Meidän onneamme. Sinua ja kaksosia. Mennäänkös nukkumaan ajoissa?” Aleksi vastasi ja nipisti Liisaa takapuolesta. Liisa virnisti ja nipisti takaisin. ”Haluatkos jo muka lisää lapsia?” hän kysyi. Aleksi nappasi Liisan syliisä ja suuteli. ”Ei kai sitä nyt aivan heti perään uusia muksuja, mutta hemmetin mukavaa niitä on sun kanssas tehdä”, hän sanoi ja nosti Liisan syliinsä ja kantoi hänet makuuhuoneeseen.

Myöhemmin he istuivat olohuoneessa katsellen uutisia. Kaksoset nukkuivat lastenhuoneessa. He nojailivat sohvalla toisiinsa. ”Hei mä kehitin ne imetyskuvat töissä. Ne on mulla tuolla salkussa”, sanoi Aleksi ja haki kuvat. He istuivat vierekkäin ja katselivat kuvia. Liisa valitsi mieleisensä ja laittoi ne albumeihin. Kaksosille oli jo aloitettu omien muistokuvien kerääminen. Oltiinhan valokuvaajan perheessä.



Musana Anna Netrebko