Eli Marttisen 7 päivää

                                                                                                             ed. osat  1/7, 2/7


  3. päivä maanantai

Seuraavana päivänä Marttinen tuijotti taas katon läikkää ja hymyili. Läikkä ei häirinnyt pätkääkään. Tässä päivässä oli jotain mitä odottaa. Riittaa hän odotti ja tapaamista. Hän nousi ja keitti kahvit. Se alkoi jo tuntua mukavalta. Oma keittämä kahvi ja ei kiirettä, ei stressiä. Kuitenkin hän avasi tietokoneensa ja tarkisti sähköpostin. Vastasi osaan ja osan käänsi toimistoon. Hoitakoot sieltä. Hän paistoi pari kananmunaa ja söi ne sämpylän kanssa.

Pakkasi taas uimatarvikkeet pyörälaukkuunsa ja ajeli jäätelökioskin kautta rannalle. Levitti pyyhkeensä tutulle paikalle ja jäi loikoilemaan. Hetken päästä saapuikin jo Riitta. Moikkasi ja levitti hiekalle tällä kertaa viltin ja pyysi Marttisen siihen loikoilemaan. He loikoilivat siinä vieretyksin ja jutustelivat. Kävivät välillä uimassa ja jutustelivat lisää. Söivät yhdessä Riitan tuomat eväät ja jutustelivat koko ajan. He olivat yhdessä kuin vanha pariskunta. Kuin he aina olisivat tunteneet toisensa. Ja molemmilla oli hauskaa.

Päivä vierähti huomaamatta heiltä. He havahtuivat vasta kun nälkä alkoi kurnimaan vatsassa. ”No nyt emme enää vissiin ole toisillemme tuntemattomia. Saanko nyt sitten tarjota sen aterian?” kysyi Marttinen ja otti Riittaa kädestä. Riitta naurahti ja vastasi:” Aattelin jo ettet enää kysykkään. Mikä olisi kiva paikka käydä syömässä? Mulla ei todellakaan ole varaa syödä ravintoloissa”. Marttinen soitti kännykällä ja varasi pöydän. He lähtivät rannalta ja Marttinen saattoi Riitan kotiin. ”Tulen tunnin päästä noutamaan sinut”, Marttinen huikkasi Riitalle ja polki kotiinsa vaihtamaan vaatteet.

Tasan tunnin kuluttua Marttinen soitti Riitan ovikelloa. He lähtivät yhdessä yhteen kaupungin hienoimmista ravintoloista. Portsari päästi heidät sisään jonon ohi ja hovimestari ohjasi heidät pöytään kysymättä Marttiselta pöytävarausta. ”Tunteeko ne sut täällä?” kysyy Riitta heti kun he olivat kaksin. ”Olen istunut täällä muutamia kokouksia. Työ asioissa”, vastasi Marttinen ja tervehti muutamia ohikulkijoita. Riittta huomasi kuinka ihmiset katselivat heitä. Hän alkoi tuntea olonsa epämukavaksi. ”Miksi kaikki katsovat meitä?” hän kysyi vaivihkaa. Martttinen hymyili väkinäisesti. ”He eivät ole ilmeisesti tottuneet näkemään minua täällä naisen kanssa kahden. Yleensä olen täällä työasioissa ja miesporukalla. Mutta unohdetaan heidät ja tilataan hyvää ruokaa ja viiniä ja myöhemmin vaikka tanssitaan. Hmm...Jos minä vielä osaan tanssia. Saat opettaa”.

Marttinen tilasi heille ruokaa ja viiniä ja he unohtivat muut. Pian ei kukaan enää kiinnittänyt heihin huomiota ja he saivat olla rauhassa. He söivät ja keskustelivat. Ja heillä oli hauskaa. Niin hauskaa ei Marttinen muistanut olleen pitkään aikaan. He tilasivat lisää juotavaa. He tanssivat. Ja joivat lisää ja tanssivat koko illan valomerkkiin asti.

Valomerkin jälkeen Marttinen lähti saattamaan Riittaa kotiin ja sai hyvän yön suukon ja kohta toisen ja lopuksi kutsun yömyssylle Riitan luo.



Musana Madredeus