eli Marttisen 7 päivää

                                                                                                 

                                                                                                                Ed. osat 1/7, 2/7, 3/7                                                                                                                               4/7, 5/7
  1. päivä torstai



Aamulla Marttinen heräsi ja hamusi Riittaa viereltään. Riitta oli kääntynyt häntä päin ja loikoili silmät auki katsellen Marttista. Hän veti Marttisen käsivarren taas päänsä alle ja antoi suukon Marttisen nenänpäähän. "Tämä on kuin unta. Sunnuntaina minä menin rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Lähinnä vain kuluttamaan yksinäisen naisen aikaa ja nyt elän kuin parhaassa unessa. Kuin unelmaa. Taidan hömppä olla rakastunut", Riitta sanoi katsoen Marttista silmiin. Marttinen silitti Riittan poskea ja hiuksia." Sittenhän meitä on kaksi hömppää. Minäkin rakastan sinua", hän sanoi ja kietoi käsivartensa Riitan ympäri. Näin he loikoilivat vielä hetken toisiinsa kietoutuneina.

Marttinen kääntyi selälleen ja katsoi taas kattoon. Täällä ei ollut sitä läikkää katossa. Maalaus työ oli tehty hyvin. He nousivat ylös ja menivät yhdessä suihkuun. Tekivät yhdessä aamupalaa. Marttinen laittoi kahvit tulemaan ja Riitta paistoi kananmunia. Yhdessä he voitelivat leipiä ja leikkasivat sämpylöitä. Istuivat keittiöpöydän ääreen ja söivät aamupalaa. Ulkona paistoi taas aurinko. He suunnittelivat mökille ostoslistaa. Radiosta kuului rauhallista musiikkia. He huomasivat pitävänsä samoista ruuista, samanlaisesta musiikista. Kaikki sujui helposti.


He nousivat fillareiden satulaan ja polkivat Marttisen kotiin. Marttinen tarkasti taas sähköpostinsa. Vastaili osaan ja osan siirsi taas toimistoon. Joihinkin papereihin hän keskittyi pitemmäksi aikaa. Paperit liittyivät perjantai aamun kokoukseen. Hän muutti niitä hiukan ja pyysi vastausta. Vastaus tuli puhelimitse ja Riitta kuuli puhetta sellaisista summista joita ei edes osannut kuvitella kenenkään yksityis ihmisen liikuttelevan. Neuvottelu loppui Marttisen toteamukseen, että toiset kirjoittavat paperit valmiiksi ja huomenna ne allekirjoitetaan.

Marttinen sulki puhelimen ja oli silmin nähden tyytyväinen. Hän meni Riitan luo ja sulki hänet syleilyynsä. "Tuota", hän sanoi ja empi hiukan. Hän otti Riittaa kädestä ja vei hänet sohvalle. "Tuota, kuule. Hmm, mentäiskö kihloihin? Siis..tuota.. voisitko aatella minusta elämän kumppaniasi. Siis, mentäiskö ehkä jonkun ajan päästä naimisiin? Minä rakasta sinua", hän kysyi takerrellen. "O' o 'oliko tuo kosinta? Oletko sinä tosissasi vai mikä nyt on?" Riitta katsoi Marttiseen. Marttinen istui Riitan vieressä kevyt puna poskillaan ja hämillisen näköisenä. "Tietenkin mun olisi pitänyt olla polvillani ja niin pois päin, mutta... Ei sun nyt tartte vastata. Tuli vaan mieleen. Onhan meillä aikaa miettiä", Marttinen vastasi ja jatkoi: " Oltaisiin vaan voitu tänään käydä hakemassa vaikka sormukset. Marttinen hymyili jo vapautuneemmin. "Tulihan tää nyt vähän äkkiä. Jopa mulle itselle. Tuli vaan semmonen tunne. Käydään hakemassa ne sormukset ja muutetaan yhteen. Katsotaan sitten kuinka sujuu. Jos alkaa kaduttaa niin sanot vaan ja mä katoan. En häiritse sua sen enempää", Marttinen jatkoi ja piti Riittaa kädestä kiinni. Riitta katsoi vasemman käden nimetöntään ja sitten Marttista. "No äkkiä ja yllätyksenä tuo kyllä tuli. Eihän me olla tunnettu kuin muutaman päivän. Mutta kun sen noin esität, niin ei se tunnu ollenkaan hullummalta asialta. Huh! Me ollaan hulluja... Mutta ollaan vaan", Riitta sanoija suuteli Marttista. He olivat siinä sohvalla kauan sylityksin.


Kultasepän liikkeen edessä he pysähtyivät ja Riitta katsoi Marttiseen ja kysyi: "Oletko sinä nyt ihan varma?" Marttinen nappsi Riitan syliinsä ja pyöräytti heidät ympäri ja avasi kaupan oven. "Sisään tuleva rouvaseni", hän sanoi ja Riitta astui liikkeeseen. Myyjä tuli paikalle ja huomattuaan Marttisen hän kutsui omistajan. Omistaja rouvineen auttoi heitä valitsemaan sormukset ja kaivertajakin kutsuttiin vapaapäivältään töihin. Sormukset saatiin jo iltapäivällä sormiin. Taas Riitta ihmetteli kuinka Marttista palvellaan. Joka paikassa palvelu pelasi kuin unelma.

He kävivät vielä valokuvaajalla ja menivät loppu illaksi ravintolaan syömään ja tanssimaan kihlajaisiaan. Yöksi he päätyivät taas Riitan kotiin. He nukahtivat sylityksin.



Musana Juicea