eli Marttisen 7 päivää

                                                                                                               Ed. osat 1/7, 2/7, 3/7                                                                                                                             4/7, 5/7, 6/7

7. päivä perjantai

Marttinen heräsi perjantaihin virkeänä ja täynnä tarmoa. Kattoon hän kurkkasi pikipäin ja ei muistanut enää koko läikkää omassa kodissaan. Hän katsoi alastomana vieressään nukkuvaa Riittaa. Peitto oli valahtanut lattialle. Riitta nukkui häneen selin. Marttinen otti Riitan syliinsä ja kuuli tyytyväistä hyminää. Riitta avasi silmänsä ja sanoi: "Tälläiseen herätykseen voisi vaikka tottua". "Saatkin tottua tähän", vastasi Marttinen. "Nyt kuitenkin mun täytyy nousta heti", hän jatkoi ja läimäyti Riittaa paljaalle takamukselle. Riitta nousi myös ja taas he menivät yhdessä suihkuun. Tällä kertaa suihku oli nopea. Riitta keitti kaurapuuron heille kun Marttinen sillä aikaa pukeutui. Hän söi äkkiä puuron, antoi suukon Riitalle ja sanoi tulevansa heti kokouksen jälkeen hakemaan hänet autollaan ja sitten mentäisiin Riitan mökille.

Marttinen kävi vielä vaihtamassa paremman puvun ylleen ja oli taas toimisto kunnossa. Hän ajoi autollaan firman lakitoimistoon ja alkoi tehdä siellä järjestelyjä. Asiakkaat saapuivat pian ja paperit allekirjoitettiin. Marttinen livahti takaovesta ulos ja jätti tiedottamisen asiakkaille ja lakitoimiston henkilökunnalle. Huhu oli jo kiirinyt. Lehdistö ja tv-toimittajat olivat jo vallanneet etuoven. Marttinen nousi hymyillen autoonsa toimiston takana ja ajoi pois kotiinsa, vaihtoi vaatteet ja sammutti työ kännykkänsä.

Hän ajoi autollaan Riitan luo ja yhdessä he pakkasivat autoon mökille menevää tavaraa. "Onpas sulla hieno auto. Kuinkas sulla on varaa tälläiseen?" Riitta ihmetteli. "No joku pahe mullakin pitää olla. Minä nyt vain satun tykkäämään paremmista autoista ja kyllä mulla on tähän varaa. Ja kyllä säkin saat samanlaisen jos haluat", Marttinen vastasi.

Aikansa ajettuaan he menivät syömään huoltoaseman yhteydessä olevaan ravintolaan. Tv-uutiset olivat juuri alkamassa kun ruoka saapui. Uutisten ensimmäisenä asiana oli tehtaan myynti ja Marttisen kuva komeili televisiossa. "Tehtaan ostaja taho julkisti tiedotteen asiasta tänä aamuna allekirjoituksen jälkeen. Kauppaneuvos Marttista ei ole tavoitettu kommentoimaan tehtaan myymisestä", kuului television uutisten lukijan ääni.

Riitan haarukka pysähtyi keskenkaiken. Hän katsoi televisiota ja Marttista vuorotellen. "Oletko sinä se Marttinen? Se, joka omistaa tehtaan? Tai omisti. Sekö kokous sulla oli aamulla? Sä siis myit sen. Sinä olet siis miljonääri? Miten mä en sitä huomannut? Tai tajunnut? Sä oot kokoajan käyttänyt rahaa kuin ei olisi siitä huolta. Sä olet petkuttanut mua!" "En. En minä ole sua petkuttanut. Rakas Riitta. Me tavattiin sattumalta. Se kai oli tarkoitus. Ja mä rakastan sua. Tämä oli kohtalo. Kohtalo järjesti kaiken. Minä olin jo myymässä tehdasta ennenkuin tapasin sinua. Neuvottelut oli käyty. Kaikki oli allekirjoitusta vailla valmista. Minä en vain kertonut sulle. En tehtaasta enkä rahasta". Marttinen nojautui taaksepäin tuolissaan ja katsoi Riittaa. Hän rakasti tuota naista. Ja Riitan katseesta näkyi, että hän saisi myös vastarakkautta. "Otin muuten koko kuukauden vapaaksi ja jätin varoituksen enemmästäkin vapaasta. Ja jos voitas olla siellä saimaalla vähän pitenpään rauhassa lehdistöltä. Voitas olla siellä ihan kahdestaan ja elää uutta elämän kevättä" hän lisäsi vielä.

                                                      Loppu

Ei musaa