Viidenkympin villitys?


    Seköhän nyt sitten iski? Näin vähän myöhässä tosin. Tuo viidenkympin villitys. Kun tuossa mennä viikolla tuonne kaupunkiin ostoksille tuli mentyä. Eihän siitä ostamisesta meinannut mitään tulla. Katse rupesi kummasti harhailemaan. Heti parkkihallissa meinasi ovi tulla päin kärryä kun silmät tiiraili aivan muualle. Ja liukuportaissakin tuli katsottua vissiin enemmän taaksepäin kuin eteen. Omenoita valitsessakin se katse etsi jotain muuta pyöreää katsottavaa. Ja niitä mokomia kun kulki kokoajan ohitse. Ei niitä talvella noin paljon ollut. Meinaan katsottavaa.
   Lihatiskilläkin mietin ottaisko uuniin naisen rin... Ööh, siis kalkkunan rintaa vai broilerin sääriä ... eikun koipia. Ja vielä kun ne hymyli mulle, siis ne sääret. Tai siis niiden omistaja. Ihan kuin ois lukeneet ajatuksia. Tai oikeastaan, jos ne ois lukenut mun ajatukset, niin ei ne ois hymyilleet. Pikemminkin olisin voinut saada mustan silmän. Ehkei ois harittaneet enään ihan joka suuntaan. Siis ne mun silmät.
   Sittenhän se tajuntaan iski, että naiset on jättäneet pitkät talvitakkinsa vain pois. Tilalla on vaikka mimmosta lyhyttä pusakaa. Sitähän se varmaan onkin. Sehän on vain kevät. Ei! Ei siis villitys vaan kevät. Ja vielä pahin tai mitä sitä kiertelemään paras aika on edessä kun nuo pusakatkin jää pois. Sehän on se kevään merkki meille miehille.
   Vielä kotiin ajellessanikin ajatukset rupesi temppuilemaan. Ne rupesi hakemaan runomittaa. Ja minä kun en ymmärrä runoudesta yhtään mitään.

    

    Viillityskö se viidenkymmenen
    Takaapäin iski mieleen
    kun kauppaan menen
    Ja melkein törmään oven pieleen

    käännän silmäinterät
    Kun nään naisen perät
    ja puran mielein kerät

    Vai onko nyt vain kevät?



    Musana Juice