Maalliskuu alkaa olla kohta puolessa välissä. Ulkona on vajaa aste pakkasta ja taivaalla pilvipeite. Vielä se tänään menee plussan puolelle tuo lämpötila. Istuskelen täällä alakerrassa tietsikan ääressä ja kovalevyltä soi Anna Netrebko. Kaunista oopperaa. Verdin Othellosta "Ave Maria". Yläkerrasta kuuluu hoitolasten leikin äänet. Välillä hiukan itkuakin ja kinaa. Pienemmät yrittää ottaa tavaroita toistensa käsistä. Vaimo puuttuu tilanteeseen.

   Jossain välissä tuo 40 000 kävijän rajakin rikkoontui. Enpä huomannut milloin. Onpahan ollut siis kävijöitä. Yllättävän paljon tälläiselle taviksen blogille. Ihmetellä täytyy. Eihän täällä ole koskaan mitään erikoista. Valokuvia joskus, kirjoituksia joita en omalla nimellä kehtaisi julkaista. Ja epämääräistä muuta jorinaa ja harmaan keski-ikäisen miehen harmaata elämää. Kaunis kiitos vaan lukijoille!

   Tuo kirjoituksien julkaisu onkin mielenkiintoinen juttu. Täällä on helppo julkaista vaikka minkä tasoista tekstiä. Jää lukijan vastuulle sitten lukeeko. Jotkut kyllä valittelevat nettitaivaan täyttymisestä turhilla ketään kiinnostamattomilla teksteillä. Ehkä näin onkin. Mene tiedä? Joka tapauksessa olen aatellut, että tuossa kun joskus saan tuon Marttis jutun valmiiksi ja trimmattua mieleisekseni niin laitan sen tulemaan perättäisinä aamuina tänne blogiin. Lukekoon ken haluaa ja muut voivat sivuuttaa vaivattomasti. Kunhan ja jos saan sen ensiksi valmiiksi.

   Nykyään ei tahdo tuo aika oikein riittää kaikkien mielenkiintoisten blogien lukemiseen. Ja tuo kommentointikin on jäänyt vähemmälle. Syynä on tuo työ. Ja jossain välissä pitäisi olla tuon vaimonkin kanssa. Aika ei riitä kaikkeen. Se on varallinen luonnovara tuo aika. Vuorokaudessa on vain se 24 tuntia. Ei sille mitään mahda. Yritän kyllä mahisten mukaan kommentoida.

   Laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi sininen kuva. Tälläinen jääpuikko. Kuvattu samalla reissulla kuin nuo edelliset siniset kuvat.

 444488.jpg


   Musana Anna Netrebko