Aleksi ja Liisa 4

         Ed. osat: 1/17 , 2/17, 3/17

          Tai  kts. kategoriat---> Aleksi ja Liisa

Lauantai 20.11.1976




Liisa on ollut nyt vihanen mulle jo lähes viikon. Se ei oo antanut mun selittää mitään tuosta viikonlopusta. Eikä kenenkään muidenkaan. Se ei ole puhunut mulle mitään vaan kävelee ohi niinkuin mua ei oiskaan. Kaveritkin ovat yrittäneet auttaa. Se luulee edelleen, että mulla ja Miialla oli sinä iltana jotain. Jotkut oli nähnyt meidät kun mä raahasin Miian sen kotia. Olivat muka kuullet kun oli sovittu tapaaminen ulos. Pelkkää valhettahan se. Mutta Liisa uskoo. Se on aina ollut mustasukkanen Miiasta. Mitä mä oikein teen? Liisa ei kuuntele mua. Voi Itku Voi Vit.. vit..


           ***********************************************************


Aleksi laittoi päiväkirjan pois. Muisteli tuota aikaa. Siitä ei ollut kauan. Liisa puuhasteli jotain makuuhuoneessa. Aleksi nousi ja meni katsomaan. Liisa ompeli jotain koneella. "Mitäs teet?" Aleksi kysyi ja meni lähemmäs. Liisalla oli punainen kaunis kangas ompelukoneessa työn alla. "Uutta esiintymis asua. Ei meillä ole varaa ostaakaan. Näin tulee halvemmaksi ja onpahan sitten oikein mittapuku", Liisa selitti ja nosti vaatteen itseään vasten ja pyörähti ympäri. Päällään hänellä ei ollut muuta kuin alusvaatteet. Aleksi katseli ja nauroi: "Jätätkö sen takaa noin avoimeksi? Ainakin herättäisit huomiota". Hän nappasi Liisan syliinsä ja puristi häntä takapuolesta. "Kangas rypistyy! Eiks sulla ole mitään muuta mielessä? Kerro nyt mitä pidät tästä asusta?" Liisa pyristeli irti ja oli loukkaantuvinaan vaikka selvästi oli hyvillään. "Kaunis siitä tulee. Sun päälläsi on kaikki vaatteet kauniita. Sä osaat kantaa asusi hyvin. Erityisen hyvin nuo seksikkäät pikkarit", Tokaisi Aleksi ja yritti napata Liisan uudestaan syliinsä. Liisa karkasi sängyn toisellepuolelle. "Menetkös siitä sinne harkkoihin tänään? Kello on jo paljon", Liisa kysyi ja katsoi Aleksiin. "Ai hitto. Onks kello jo noin paljon? Mä meen", vastasi Aleksi ja veti pusakkaa niskaan"Jaksat sä nyt varmasti kaksosten kanssa?" kysyi vielä ja antoi suukon Liisalle. Liisa nauroi. "Miksen muka jaksais? Sä oot aika hössö. Mä laitan sitten teen normaaliin aikaan, vai meetteks te kavereiden kanssa kaljoille?" Liisa kysyi. "En mä mee. Mä haluun tulla lämpimän kotihengettären hoiviin omaan kotiin. Täällä on niin mukava olla", vastasi Aleksi ja sulki oven. Liisa tunsi hymylevänsä kuin se vanha puuhevonen. Hän istahti ompelukoneen ääreen ja jatkoi ompelemista.



    Musana Kirkaa