Aleksi ja Liisa 6
Tai kts. kategoriat---> Aleksi ja Liisa
Torstai 23.12.1976
Eilen alkoi joululoma. Oltiin kaikki kuusi illalla porukassa. Käveltiin ympäri kaupunkia ja juteltiin. Mä olin jo aikaisemmin ostanut Liisalle joululahjan ja se poltteli taskussa. Siellä oli pieni kultainen sydän kultaketjulla. Mä halusin antaa sen Liisalle kahden kesken. Mut me vaan käveltiin ympäri kaupunkia ja lopuksi päädyttiin Riitan-baariin. Siellä juotiin kokista ja juteltiin. Juteltiin tulevista yo-kirjoituksista. Juteltiin siitä mitä me tehtäisiin kirjoitusten jälkeen. Juteltiin siitä mitä me lähdettäs opiskelemaan ja minne. Liisan kohdalla tuo oli nyt helppo juttu. Sibelius-akatemiaanhan se pyrkii. Ja pääsee myös. On se vaan niin lahjakas.
Mut se lahja poltteli mun taskussa ja mä halusin antaa sen Liisalle vielä samana iltana. Se lähtee matkoille jouluksi ja uudeksivuodeksi amerikkaan vanhempiensa kanssa. Me ei nähdä yli kahteen viikkoon. Liisakin otti mua kädestä vähänväliä kiinni. Musta tuntu, että se ajatteli ihan samalla tavalla kuin minäkin. Silläkin oli jo nyt ikävä. Taisi ne muutkin huomata. Onhan nuo pikkasen ilkkunut. Ihan leikillään vaan. Että kyllä nyt Aleksia viedään kun oikea tyttö sattui kohdalle. Ja mitäpä sitä kieltämään. Niin viedäänkin. En ikinä uskonut että mä voisin rakastua näin. Mä oon ihan pöhkö. Mä oon kuin teinipoika naapuri tytön kimpussa. Mutta mä kyllä rakastan Liisaa ihan tosissaan.
Lopuksi me sitten lähdettiin Liisan kanssa. Me käveltiin rantatietä pitkin puistoon. Onneksi ei ollut kylmä. Siellä pimeässä me suudeltiin ja oltiin lähekkäin. Siellä mä annoin Liisalle sen kaulaketjun. Liisa halusi sen heti kaulalleen ja mä laitoin sen. Kyllä minä huomasin kun Liisalle tuli kyyneleet silmiin. Se painautui mua vasten ja sanoi toivovansa, että oltais oltu sillä hetkellä jossain lämpimässä ihan kahdestaan niinkuin silloin kesällä. Niin toivoin minäkin.
Kun mä saattelin Liisaa kotia niin se kysäs, että oliko mun vanhemmat huomannut kortsujen vähenemisen mökillä. Olihan ne. Isä oli ohimennen vain maininnut, että omituisia hiiriä meillä mökillä kun syövät kumia. Liisa sanoi ettei ikinä uskalla tulla mun vanhempien eteen. Mä nauroin vain. Kyllä mun vanhemmat on niin mukavia että uskaltaa. Sitten siinä ulko-ovella me vielä suudeltiin.
Tänään sitten Liisa lähti sinne reissuun. Mun on nyt jo ikävä.
Aleksi sulki päiväkirjan ja hymyili muisteloilleen. Kaksoset nukkuivat ja Liisa oli taas harjoituksissa. Hän nousi ja teki itselleen leivän ja avasi telkkarin. Hänen oli hyvä olla.
Kello lähenteli jo puoltayötä ja Liisaa vain ei kuulunut. Yleensä se oli kotona jo ennen kahdeksaa illalla. Aleksi alkoi jo huolestua. Välillä hän kävi syöttämässä kaksoset ja yritti mennä nukkumaan. Mutta eihänse uni tullut. Ulko-ovi kolahti kahden maissa yöllä. Liisa asteli huoneeseen. Hän oli humalassa. Aleksi huomasi sen heti. ”On sitä sitten istuttu iltaa viettämässä opiskeluporukalla”, totesi hän naurahtaen helpottuneena. ”Joo”, Liisa vastasi ja meni kylpyhuoneeseen. Oli siellä aika pitkään. Otti suihkunkin ja tuli sitten nukkumaan. Aleksi yritti kysellä tarkemmin illasta, mutta Liisa totesi vain, että oli väsynyt ja haluavansa nukkua.
Musana Viikate
*click*
Kommentit