Joonas 2/4



Joonas tarkasti asuntoa. Milla oli todellakin vienyt kaikki vaatteensa ja muun tavaransa pois. Vain heidän yhdessä näinä 5 vuotena hankkimansa tavarat oli paikoillaan ja tietenkin Joonaksen tavarat ja vaatteet. Joonas istahti sohvalle. Senkin he olivat ostaneet yhdessä. Hänen tajuntaansa alkoi tosiasia kaivaa tietään. Milla on nyt jättänyt hänet. Millalla on toinen. Joonaksen krapulakin alkaa haihtua tämän järkytyksen edessä. Millalla on toinen. Toinen joka ei ryyppää. Ei ryyppää. Joonas käpertyi sohvan nurkkaan ja tuijotti vastakkaisella seinällä olevaa Millasta maalattua taulua. Milla on siinä alasti ja kaunis. Niin kaunis.

Joonas tuijottaa taulua pitkään. Olihan hän aina sillointällöin ryypännyt. Pitkiä putkia kerrallaan. Aina loma-aikoina. Ei oikeastaan muulloin. Tai no vähän muulloinkin. Ja joskus jäänyt noilla reissuillaan muutamaksi päiväksi omille teilleen. No pisimmillään viikoksi. Ei ollut ilmoittanut Millalle mitään ja ilmestynyt sitten takaisin ja ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olivathan he siitä riidelleet. Milla oli muutamankerran lähtenytkin mutta aina palannut. Joonas katsoi yhä taulua. Nyt rinnassa oli kylmää ja tyhjää. Ja hän edelleen tuijotti taulua. Ei! Ei Joonas syytä Millaa. Hän syyttää itseään ja ymärtää Millan päätöksen. Hän! Hän, Joonas se tässä mokasi. Ja Milla teki oman päätöksensä. Löysi toisen.

Joonas nousi ja alkoi kasata jotain tavaroita. Hänen mielestään ne kuuluivat Millalle. Osa cd-levyistä. Jotain dvd-levyjä. Kirjoja. Joonas kasasi niitä muovikassiin. Valokuvia. Joonas toimi kylmän rauhallisesti. Kuin rangaistakseen itseään. Ja rinnassa poltti tyhjä kylmyys. Hän tunsi syyllisyyttä ja halusi rangaista itseään.


Puhelimesta kuuluva fanfaari keskeytti hänen puuhansa. Hän ei tuntenut numeroa. Hän vastasi puhelimeen:" Joonas". Puhelimesta kuului naisääni:" Venla täällä. Kuinkas nyt sitä jaksetaan"? "Tuota, Onkohan teillä väärä numero? Mä en tunne ketään Venlaa", vastasi Joonas häkeltyneenä ja harmissaan keskeytyksestä. "No kyllä mä arvasin ettet sä muista. Olit aika tuiskeessa viimeyönä. Ja lähdit aamullakin aika vaivihkaan vaikka mulla oli jo kahvikin tippumassa", kuului naurava naisääni. " Ai sinä? Sorry kun mä karkasin. Mä olin aika pihalla. Mua nolottaa tuo käytökseni aamulla. Tuota, Olinko mä miten törkeä yöllä. Toivottavasti en loukannu sua mitenkään", Joonas änkytteli puhelimeen:" Kuinkas mä jouduin sun kanssas tekemisiin. Mä en muista oikeastaan yhtään mitään". "Et loukannut mitenkään. Sä olit niin kännissä ettet oikeastaan kyennyt siihen. Vielä sä just ja just pystyit riisuutumaan mut et muuhun. Sammuit kuin talikynttilä. Ja mä sut oikeastaan iskin. Tai no, pelastin saamasta turpiisi. Mutta en mä sen takia soitellut. Mulla on sun kellos. Se jäi tänne sängyn alle. Sä varmaan haluaisit sen takaisin". Venlan ääni kumpusi iloisena puhelimesta. Joonas mietti vain hetken:" Oikeastaan mun pitäis varmaan kiittää sua muutenkin. Jos mä tarjoaisin sulle vaikka jotain ravintolassa. Mentäis vaikka syömään ja samalla voisit valaista mun viimeyötä". "Sopiihan se, vaikka olisin mä voinut sen kellon sulle kyllä toimittaa muutenkin. Tavattaisko tunninpäästä puistokipparin luona. Sinnehän kaikki nykyään treffinsä sopivat. Ja nyt kun säkin olet vapaa mies, niin kai se sopii", kuului Venlan ääni puhelimesta. "Siellä sitten. Tunnin päästä. Sopii oikein hyvin", totesi Joonas.


Hän kasasi loput Millalle kuuluvat tavarat muovikassiin. Kirjoitti vielä kirjeen ja laittoi sen samaan kassiin. Siinä kirjeessä hän pyysi Millalta anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Hän suuntasi reittinsä Millan kaverin luokse ja pyysi tätä toimittamaan kassin Millalle. Sen jäkeen hän lähti kävelemään kohti puistoa.



Musana Sibeliusta