Ei suklaata suurenpaa



Ensimmäiset kokemukset suklaasta sain varmastikin pääsiäisinä. Onhan isäni ortodoksi. Söimme silloin lämpimän ruuan puolenyön jälkeen. Pöytä notkui ruuan painosta. Oli kaikkea mahdollista herkkua.Äidillä ja isällä votka snapsit. Meillä lapsilla limonadia. Keltaista tai punaista jaffaa. Oli meillä lapsillakin itseasiassa snapsipikarit ja niissä pohjan verran sitä samaa votkaa. Että kerran päästiin skoolaamaan hyvää pääsiäistä. ja kaikilla oli myös hiukan viiniä. Taisi se virallinen ”ekahumala” sattua näille ajoille.

Ruuan jälkeen teetä tai kahvia ja tottakai Pashaa. Vanhan sukureseptin mukaista. Ja kulitsaa tietenkin. (Kulitsa on ortodoksien pääsiäis leipä)

Ja kaiken tämän jälkeen tietenkin suklaamunat odottivat olohuoneen pöydällä. Niitä oli saatu Helsingistä tädeiltä ja tietenkin myös omilta vanhemmilta ja myöhemmin myös itse ostimme toisillemme niitä. Parhaimmillaan niitä oli toistakymmentä per lapsi. Isoimmat oli tietengin tädeiltä. Ja ne oli todellakin suuria. Ja loppuyöstä sitten vertailtiin sormuksia, ranneketjuja ja kaulakoruja joita noista munista silloin löytyi. Suun pielet iloisesti suklaan tahrimina. Muoviroskat tuli kuvaan paljon myöhemmin ja niitä ei kyllä arvostettu. Ehkäpä osansa oli myös jo kasvaneella iällä. Vieläkin kaipaan niitä sormuksia noihin suklaisiin muniin.


Toinen muisto suklaaseen lapsuudessa liittyy ”raaka” suklaaseen. En tiedä mistä isä sitä sai. En muista kaupungissa ikinä olleen suklaatehdasta. Se suklaa oli tummaa ja se oli isona aikamiehen nyrkin kokoisena kimpaleena. Siitä veitsellä siten vuoltiin lastuja ja palasia. Ehkäpä siitä juontuu nykyinenkin intohimoni tummaansuklaaseen.


Ja vielä nykyäänkin siis suurinpia nautintojani on tummasuklaa. Niinkuin aikaisemminkin olen kertonut, niin parhaimpia nautintojani on syödä tuota tummaata suklaata ja juoda samalla hyvää konjakkia.


Nautinnot itse kullakin. Suklaa niistä yksi suurinpia. Ja sen kyllä vartalolla huomaa. Saa vielä pelätä diapetesta ja siinähän suklaa nautinto sitten olisikin. Olen kyllä maistanut noita keinotekoisesti maustettuja diapeetikoille tarkoitettuja levyjä mutta en niitä suklaaksi sanoisi. Mutta enpä usko että siinäkään tilanteessa suklaasta kokonaan luopuisin. En varmalla.


Musana Sibeliusta


PS. Elämäntarkoitus kysely tuossa alareunassa jatkuu vielä!